Pienistä puroista

“Suuret asiat eivät toteudu, koska pienet asiat jäävät tekemättä” on yksi tällainen coelhomainen lainaus. Tämän päivän työelämässä ja maailmassa se pitää varmasti hyvin paikkansa. Harva meistä pääsee heti kiinni siihen suureen asiaan tai asemaan, jonka vuoksi on omalle polulleen lähtenyt. Itse peilaan Sarasvuon sitaattia omaan haaveeseeni ja kannustimeeni, pitkän elokuvan tekemiseen. Ja nyt kun asiaa ajattelee, niin toden totta: olen tehnyt opiskeluissani ja töissäni satoja pieniä asioita, jotka ovat antaneet valmiuksia elokuvahankkeeseen tarttumiseen. Kiitokset mahdollisuuksista kuuluvat aiemmille työnantajille, opinahjoille, töiden tilaajille sekä yhteiskunnan turvaverkoille.

Elokuvan tekemisessä ei ole varsinaisesti yhtä suurta asiaa. Sellainen voi olla paperilla, otsikossa, mutta käytännössä suuret asiat ovat pitkäkestoisia ja monivaiheisia hankkeita. Niin myös säveltäjä Selim Palmgrenista kertova fiktiivinen pitkä elokuva, jota aloin suunnittelemaan ennen gradun kirjoittamista alkuvuodesta 2016. Gradun jälkeen alkuvuodesta 2017 pääsin jatkamaan käsikirjoittamista ja esituotantoa. Nyt projekti on siinä vaiheessa, että kuvauspäiviä on takana kahdeksan ja edessä reilu kymmenen. Kokonaisuudessaan elokuvahankkeet kestävät lähes aina vuosia. Ennen ihmettelin asiaa, mutta en enää.

Ymmärsin paljon ennen ensimmäisiä kuvauspäiviä mikä on pelin henki: “Jos haluan tehdä tämän elokuvan, minun pitää…” pisteiden tilalle täydennetään 50 000 pientä tekoa. Soittaa tämä puhelu, vakuuttaa työryhmän jäseneksi osaava tekijä, raahautua tekemään apurahahakemusta vaikka se ei todennäköisesti tuota tulosta, vuokrata pakettiauto, hakea apurahaa, kirjoittaa kohtaus uusiksi, järjestää kiireisten ihmisten aikataulut harjoituksille, ohjata harjoitukset, hakea taas apurahaa. Lista on pitkä ja kuvauksia lukuunottamatta myös melko tylsä. Onneksi työryhmässämme on jo mukana parikymmentä huipputyyppiä, joten kaikki on huomattavasti helpompaa kuin alkuvaiheissa.

Koska haluan tehdä tämän elokuvan, minun piti myös valmistua maisteriksi tammikuussa 2017. Aikataulussa pysyminen oli melkoisen pinnistämisen takana, mutta Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman mahdollisuudet joustaviin opintopolkuihin tekivät sen mahdolliseksi. Suuri kiitos kaikille asianosaisille siitä.

Sivutoiminen yrittäjyys oli minulle sopiva vaihtoehto lisätienestiin opiskelujen ohella, mutta aikansa kutakin. Nyt voin ilokseni todeta, että maaliskuun alusta alkoi oikea palkkatyö. Siinä pääsen hyödyntämään pieninä puroina hankkimiani media-alan kannuksia monipuolisesti. Elokuvan tekeminen etenee siinä sivussa entiseen tapaansa, asia kerrallaan. Työelämän puroista on tullut jokia, unelma elokuvasta on toteutumassa, kevät kurkistaa jo räntäsateen takaa. Kyl tää täst.

Antti-Jussi Marjamäki

Kirjoittaja valmistui Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta Porin yliopistokeskuksesta filosofian maisteriksi tammikuussa 2017 pääaineenaan digitaalinen kulttuuri. Sivutoiminen media-alan yrittäjyys vaihtui hiljattain päätoimiseen media-alan ohjaukseen. Toimii myös Selim-elokuvan käsikirjoittajana ja ohjaajana sekä UCPoriNews -verkkolehden koordinoivana toimittajana.