Väitös lapsen tunnetiloista

Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden tiedekunnassa väitöstutkimustaan viimeistelee tutkija-kehittäjä Erna Törmälehto. Törmälehto tarkastelee tutkimuksessaan, miten vanhemmat ja opettajat tunnistavat lasten tunnetiloja. Tutkimuksessa on mukana lähes 1000 suomalaista lasta sekä heidän vanhempansa ja opettajansa.

Erna Törmälehdon kiinnostus tutkimustyötä kohtaan heräsi jo opiskeluaikana hänen opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikkaa. Alun perin suunnitelmana ei kuitenkaan ollut yliopistoura, ja elämäntapahtumat sekä työt toivatkin Törmälehdon Poriin.

- 2000-luvun alussa Porin yliopistokeskuksessa oli tarjolla kaupallista ja tekniikan alaa, eivätkä ne koskettaneet minua, sanoo Törmälehto.

Kuitenkin vuonna 2004 Tampereen yliopiston aloittaessa toimintaansa Porissa, Törmälehto pääsi heti osaksi työyhteisöä. Yliopisto työnantajana onkin alusta asti mahdollistanut tutkimuksen tekemisen.

Terapiatyössä syntyi tarve syventää lasten auttamista

Törmälehdolla oli aluksi useita väitöstutkimusaihioita, joista lukuisten kohtaamisten ja keskustelujen myötä hioutui lopullinen tutkimusaihe. Törmälehdon aiemmat psykoterapia-opinnot sekä havainnot niin terapeuttina kuin itse vanhempana ovat osoittaneet, miten haasteellista lasten tunteiden tunnistaminen on ja miten tärkeää niitä on ymmärtää. Törmälehto kertoo taustalta löytyvän terapiatyössä herännyt tarve syventää lasten auttamista.

- Lapsen tunteisiin vastaaminen on vaikeaa, koska niiden tunnistaminenkin on vaikeaa, Törmälehto kertoo.

Tätä tukee myös Törmälehdon tutkimustyö, sillä analyysi osoittaa, miten vanhemmilla ja etenkin opettajilla on vaikeuksia tunnistaa lapsen tunnetiloja.

Koska väitellään?

Varsinaista väitöstutkimustyötä Törmälehdolla on takana kuusi vuotta. Lopullista väittelyn ajankohtaa hän ei uskalla vielä ajatella. Tavoitteena kuitenkin on jättää tutkimus esitarkastukseen vielä tämän vuoden aikana. Kuluneeseen kuuteen vuoteen on mahtunut lukuisia oivalluksia ja sattumia, jotka jälkikäteen näyttäytyvät tutkimusta eteenpäin vieneinä pyrähdyksinä. Törmälehto korostaa etenkin seminaarien ja niissä tehtävän oman tutkimuksen reflektoinnin olleen inspiroiva voimavara.

Tohtoriopintoja aloitteleville opiskelijoille Törmälehto antaa neuvon varata varsinaiseen kirjoittamistyöhön kerrallaan vähintään kokonaisen päivän verran aikaa
- Muutaman tunnin rupeamat kannattaa investoida rutiinitoimintoihin, sanoo Törmälehto.

Myös aikataulutuksen haasteellisuus saattaa yllättää ja Törmälehto kertookin itse helposti yliarvioineensa työnsä etenemistä. Ohjaajan ja ohjaussuhteen merkitystä ei Törmälehdon mukaan voi väheksyä. Myös matkan varrelle osuneet avainhenkilöt ja mentori-hahmot kannattaa nähdä työtä tukevina mahdollisuuksina.

Tulevaisuuden suunnitelmana Törmälehdolla on saada väitöstutkimus pois käsistään, sillä uudet aiheet ja tutkimuskysymykset pyörivät jo mielessä!