Kulttuurisuunnittelun valta

Kulttuurisuunnittelun (cultural planning) pallo on vieritetty kentälle. Juuri ilmestynyt Maunu Häyrysen ja Antti Wallinin toimittama kirja nivoo yhteen kulttuurisuunnittelun tekijöitä – niin ihmisiä kuin koneistojakin.

Kirjan tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, millä tavoin kaupunkiympäristöä voidaan rakentaa mahdollisimman monen tahon tarpeet huomioiden. Kirjasta käy ilmi, mitä tällä voidaan parhaimmillaan saavuttaa.

Kenttä ei ole tasainen, perusteellinen lanaus saattaisi olla tarpeen. Kaupunkisuunnittelulla on edessään paljon ajatusten ja käytäntöjen muutoksia, mutta pallo on nyt liikkeellä.

Yhteistyötä, verkostoja ja  ennennäkemätöntä ajattelua

Kulttuurisuunnittelu nivoo yhteen eri toimijoiden ja ammattilaisten näkökulmia kaupunkikehittämiseen toimien esimerkkinä mm. siitä, mitä taiteen, kaavoituksen, kaupunkisuunnittelun ja eri ryhmien tarpeiden selvittämisellä voidaan saavuttaa.

– Toivon ihmisten ottavan kantaa ja osallistuvan keskusteluun, Wallin huokaisee varovaisen innostuneena.

Hän kokee, ettei modernistisen kaupunkisuunnittelun suunta voi jatkua entisellään. Wallin ja Häyrynen toteavat ykskantaan, että suunnitteluprosessi pitäisi kääntää päälaelleen.

-Itse arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijatkin ovat tietoisia ongelmista, mutta hekin myöntävät, ettei välineitä ole, sanoo Wallin, mainiten inhimillisen todellisuuden ja abstraktin suunnittelun välisen ristiriidan.

Häyrynen nyppää esille myös kaupunkikehityksen epätasaisuuden.

-Tämä kasvattaa paikkakuntien välisiä eroja ja luo tarvetta joustavalle ja skaalautuvalle toimintamallille, Häyrynen täsmentää ja toteaa, että tätäkin kulttuurisuunnittelu pyrkii olemaan.

Kapuloita rattaisiin vaiko rattaat uusiksi?

Idea kirjan taustalla ei ole kapuloiden laittaminen rattaisiin, vaan itse rattaiden uudelleen rakentaminen. Kirjassa esitellään monipuolisesti Suomessa kulttuuritoimen jokapäiväisessä työskentelyssä toimivien tahojen näkökulmia.

Esimerkkejä on myös Suomen ulkopuolelta, koska täällä tällainen ruohontupsun päästä byrokratian rattaisiinpäin etenevä malli on vielä tuntematon. Kirjan myötä juuri tätä on tarkoitus ravistella.

Tavoite ei ole vähäinen, kyseessä on tarve jopa isoille räjäytyksille. Tällä hetkellä omia marmorikuuliaan kentällä neppivien joukko on suuri.

- Koko perinteisen organisaation mullistus, mainitsee Häyrynen harmitellen sektoriajattelun nököttävän lujassa.

- Kulttuurisuunnittelu pyrkii suuntautumaan myös ylhäältä alaspäin, koska vain kuntien tai alueiden johto pystyy sitoutumaan täysimittaisiin prosesseihin ja tuottamaan sekä jalkauttamaan strategialinjauksia niiden pohjalta, Häyrynen kuitenkin huomauttaa ja muistuttaa, että kumpikin suunta on tärkeä.

- Kulttuurisuunnittelulla voidaan luoda verkostoja eri ryhmien välille, yrittää korvata yhteisöllisyyttä siellä, missä sitä ei luonnostaan ole,  Häyrynen toteaa siitä, mitä on huomannut kulttuurisuunnittelun voivan parhaimillaan olla.

Täällä Porissa Häyrynen katsoo asioiden olevan hyvällä mallilla. Wallin ja Häyrynen tuntuvat olevan tyytyväisiä siihen, että kirjat hupenevat innokkaisiin käsiin hyvää vauhtia. 

Kirjan kannen kuva on Anne Roinisen, Anna Turusen sekä Porin Sampolan asukkaiden käden jälkeä: Sampolan yhteisöllinen valoteos vuodelta 2014, Vellamontien ja Vasamatien vastakkaisissa kerrostaloissa.