<< Takaisin

Kirkko ja kauppakeskus edustavat toinen henkisiä ja toinen aineellisia arvoja, toinen pehmeitä ja toinen kovia arvoja. Miten yliopistokeskus asemoituu tähän? Edustavatko akateemisuus ja tiede pikemminkin henkisiä/pehmeitä vaiko aineellisia/kovia arvoja? Onko tieteen tarkoitus viime kädessä aina tuottaa tehokkaampia ratkaisuja, optimaalisia tuloksia ja kilpailukykyä? Pitääkö sanaan ’kulttuuri’ lisätä ’tuotanto’, jotta siitä tulee kelpo oppiaine? Pitääkö sosiaalityöhön liittyvää tutkimusta aina perustella sillä, että on pidemmän päälle halvempaa puuttua ongelmiin heti kuin hoitaa seurauksia? Eikö se yksinkertainen tosiasia, että jos itsellä ja kanssaihmisillä ovat asiat hyvin, molemmilla on parempi olla, riitä? Pitääkö käydä kauppaa oikeudella saastuttaa ympäristöä; eikö riitä, että puhtaassa ympäristössä on parempaa elää?

Kysymykset vaikuttavat retorisilta, ehkä myös hieman naiiveilta ja idealistisilta. Silti ne liittyvät oleellisesti ensimmäisiin viikkoihini yliopistokeskuksen johtajana. Taustani on tietotekniikassa, kapeammin signaalinkäsittelyssä ja algoritminkehityksessä. Tekniikassa ollaan totuttu pyrkimään tutkimustulosten kaupallistettavuuteen joskus hyvinkin lyhyellä aikajänteellä, toisinaan taas kauempana tulevaisuudessa. Pehmeät arvot tutkimuksessa ovat minulle vieraampia. Otan tämän haasteena - uusi tehtäväni antaa oivan mahdollisuuden tutustua eri tieteenalojen ajattelumalleihin ja tutkimusongelmiin - musiikin termejä käyttäen, eri tieteenalojen sävelkieleen.

Tampereen fuusioituneessa yliopistossa on parhaillaan käynnissä arvokeskustelu. Mitkä ovat yliopistokeskuksen arvot? Sijaintimme kirkon ja kauppakeskuksen, pehmeiden ja kovien arvojen risteyksessä, on oikeastaan hyvin kuvaava. Siinä on hyvä olla, kun pitää jalat maassa ja antaa mielen tavoitella tulevaisuutta. Yliopistokeskuksessa eri tieteenaloilla työskentelevät opettajat ja tutkijat ovat oman alansa huippuasiantuntijoita. Tässä yhteisössä on upeaa työskennellä!

Tarmo Lipping
Porin yliopistokeskuksen johtaja

Kuva: Maria Ojanen