<< Takaisin

Historiatietoiset vesi-insinöörit

Noin neljännesvuosisata sitten Helsingin yliopistossa alkanut Itämeren saastumisen ja suojelun ympäristöhistorian projekti rantautui maisemantutkimuksen lehtori Simo Laakkosen vanavedessä aikoinaan Poriin ja laajeni yliopistokeskuksen monikansalliseksi projektiksi. Itämeren ympäristöasioista ei ollut minkäänlaista historiallista tutkimusta, ja käsitykset olivat melko kevyellä pohjalla.

Tällä hetkellä Puolassa on meneillään yhteistyöprojekti, joka on osa pitkäaikaista Itämeren ympäristöhistorian tutkimusohjelmaa. Laakkoselle selvisi jo alkumetreillä, ettei pelkkä Itämeren voinnin tutkiminen Helsingin vinkkelistä riitä, vaan tutkimusta on tehtävä kaikissa Itämeren kaupungeissa, paikallisella tasolla. Rahoitus tuli historiahankkeista ilahtuneilta paikallisilta vesi- ja viemärilaitoksilta.

- En aluksi ymmärtänyt, kuinka historiatietoisia vesi-insinöörit ovat, hehän ovat koko ajan tekemisissä yli satavuotiaan verkoston kanssa, Laakkonen päivittelee.

Syntyi metodologinen uutuus: urbaanin ympäristöhistorian vertaileva tutkimusverkosto. Sellaisia ei Laakkosen mukaan maailmalla ole liiemmälti näkynyt. Yleensä laajempi vertailu perustuu tilastotietoon, jolloin ei pystytä vertailemaan ja selittämään eri kaupunkien poliittista päätöksentekoa.

Verkostotutkimuksen päätuloksena saatiin ensimmäinen kansallinen yleiskuva siitä, miten kunnallinen vesiensuojelu syntyi ja kehittyi Suomessa 1800-luvun lopulta vuoteen 1962, jolloin uusi vesiensuojelulaki astui maassamme voimaan. Vesiensuojelu oli Suomen ensimmäinen koko yhteiskunnan läpäissyt ympäristönsuojelun sektori. Tämä loi toimintamallin, johon tukeutuen ympäristönsuojelun myöhemmin kehittyneet sektorit, kuten ilman ja maaperän suojelu sekä meluntorjunta ovat organisoituneet.

Saastumisen ja suojelun ympäristöhistoria

-Kun olin toteuttanut kansallisen verkoston tutkimuksen, ryhdyin laatimaan tutkimussuunnitelmaa 10 Itämeren alueen kaupungille. Sain jätettyä hakemuksen Pohjoismaiden ministerineuvoston hakuun viisi minuuttia ennen postin sulkeutumista, kuvailee Laakkonen.

Näin rakentui Itämerta ympäröivissä kaupungeissa monitieteinen verkosto yhteiskuntatieteiden, humanististen aineiden, luonnontieteiden ja ympäristötekniikan opiskelijoista ja tutkijoista aina professoreja myöten. Rahoitus tuli Pohjoismaiden ministerineuvoston ympäristöntutkimusohjelmasta. The Sea and the Cities -tutkimusprojektiin osallistui Itämeren piiristä yli 40 eri alojen opiskelijaa ja tutkijaa Helsingistä, Tukholmasta, Oslosta, Kööpenhaminasta, Hampurista, Kielistä, Lyypekistä, Gdanskista, Vilnasta, Riikasta, Tallinnasta ja Pietarista.

Tutkimusteemat ovat laajentuneet Itämeren öljyonnettomuuksien kansainväliseen taustatutkimukseen. Uusimpana avauksena on Porin yliopistokeskuksen tuella liikkeelle saatu tutkimusyhteistyö Puolan tiedeakatemian kanssa.

Kyseinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Kun useimmat ympäristöpolitiikan arkistot ovat Venäjällä suljettuja tutkijoilta, Puolan arkistojen kautta voidaan tutkia ensimmäistä kertaa itäblokin sisäistä ympäristökeskustelua kylmän sodan aikana.

-Usean tason tutkimus Itämeren eri valtioissa vaatii aikaa, melkoisia hermoja ja uskoa omaan ja muiden tekemiseen, summaa Laakkonen.

Teksti: Katri Anttinen

Kuva: Simo Laakkonen