Synkkä leikki tutkii median ja yhteiskunnan viihteellistymistä
Synkkä leikki - mediakriittisyys viihteellistyvässä yhteiskunnassa on Suomen kulttuurirahaston Satakunnan maakuntarahaston rahoittama Turun yliopiston kärkihanke, joka käynnistyi viime syksynä. Sen tarkoituksena on tutkia median ja yhteiskunnan viihteellistymistä ja sen vaikutuksia eri näkökulmista.
Tutkimuksen kohteena ovat eri viihdeteollisuuden muodot televisiosta sosiaaliseen mediaan. Tarkastelussa otetaan huomioon medioiden valtakytkökset talouden, politiikan ja eri instituutioiden välillä. Hankkeen kokoava avainkäsite on ”Dark Play” (suom. synkkä leikki), jolla viitataan kehityksen ongelmallisuuteen ja kaksijakoisuuteen.
Tutkimus käynnistyi viime vuoden lopulla satakuntalaisille suunnatulla kyselyllä. Siinä kartoitettiin laajalti vastaajien mielipiteitä aihepiiristä. Kyselyn jakelusta huolehti Yle Pori. Synkkä leikki-hanke koostuu Pori Laboratory of Playn digitaalisen kulttuurin asiantuntijoista. Tutkijaryhmään kuuluvat FT Pauliina Tuomi hankkeen johtajana, FT Petri Saarikoski, FT Riikka Turtiainen ja FM, väitöskirjatutkija Jenna Peltonen, kaikki Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmasta.
Monipuolisempaa keskustelua viihteellistymisestä
Erityisesti provokatiivisen tv:n eri muotojen tutkijana profiloitunut Pauliina Tuomi toteaa, että viihteellistyminen läpäisee mediaa monin eri tavoin.
- Se on tavallaan itseään ruokkiva kierre. Sosiaalinen media on osaltaan totuttanut meidät siihen, että asiat ja keskustelut herättävät entisestään tunteita. Tämä johtaa siihen, että huomiota saadakseen myös esimerkiksi politiikan on oltava paikoin viihteellistä. Kun tunnereaktiot ovat voimakkaita, syntyy myös jyrkkiä vastakkainasetteluita, Tuomi pohtii.
Hänen mukaansa tällöin viihteen ja vakavan raja saattaa siirtyä ja tietyn uskottavuuden kriteerit muuttuvat. Ilmiö on kyselystä päätellen tunnistettu myös yleisön parissa.
- Saimme yli 150 vastausta. On huomattavaa, ettei kyselykaavakkeessa ollut totutusti enemmistönä monivalintakysymyksiä, vaan vastaajat pääsivät kertomaan näkemyksistään itse.
Synkkä leikki -tutkimushankkeen johtaja, FT Pauliina Tuomi on viime aikoina profiloitunut erityisesti provokatiivisen tv:n eri muotojen tutkijana.
Se, että vastaajat vapaaehtoisesti kertoivat näkemyksensä hyvin innokkaasti ja laajasti, kertoo osaltaan ilmiön merkittävyydestä.
Tuomi kertoo, että kysely on nyt saatettu loppuun ja tarkemmista tutkimustuloksista tiedotetaan myöhemmin. Hän kuitenkin sanoo, että eräs projektin tavoitteista on vähentää mustavalkoista suhtautumista median viihteellistymiseen ja nostaa siitä keskusteluun niin hyviä kuin huonojakin puolia. Kaikkiaan pyrkimyksenä on lisätä mediakriittisyyttä ja -lukutaitoa, ja mahdollistaa tutkimustulosten hyödyntäminen myös kouluissa. Lisäksi aiheesta järjestetään ensi keväänä luentokurssi.
Rakenteet viihteellistymisen takana
On todettu, että media ei aina ole erityisen kiinnostunut mediatutkimuksesta. Tuomi arvelee tämän johtuvan siitä, että jos mediat ottaisivat mediatutkimuksen tuloksia näkyvämmin mukaan sisältöihinsä, ne saattaisivat joutua myös itse arvioimaan toimintaansa.
- Esimerkiksi tosi-tv-ohjelmia puolustetaan usein sillä, että niissä on opettava ja valistava näkökulma, joka on yhteiskunnalle tarpeellinen. Useimmiten kyse on kuitenkin siitä, että provosoivat sisällöt tuovat katsojia ja rahaa.
- Kaikkea ei silti voi niputtaa samaan läjään. On olemassa paljon hyvän mielen formaatteja, kuten vaikkapa erilaiset remontti- ja kokkiohjelmat. Sitten on sensaatioihin pyrkivää, kuten Temptation Island.
Hänen mukaansa ohjelmien ja muiden sisältöjen tuottamisen logiikkaa pitäisi pohtia enemmän rakenteellisella tasolla.
- Sanotaan aina, että ihmiset kaipaavat ja haluavat sensaatioita, mutta tuotantoyhtiöthän kuitenkin luovat ohjelmaformaatit, Tuomi huomauttaa.
Kyseessä onkin ikuisuuskysymys, tuleeko materiaali meille ylhäältä annettuna vai vastaako se kuluttajan tarpeisiin.
Viihteellistyminen voidaan kuitenkin aina nähdä myös vastarinnan ja neuvottelun paikkana, Tuomi muistuttaa. Rajanveto vain on vaikeaa, ja yhteiskunnallinen ongelma viihteellistymisestä tulee esimerkiksi silloin, jos se alkaa rapauttaa uskoa asiantuntijatietoon. Tuomen mukaan median viihteellistymisestä ja sen lieveilmiöistä pitäisikin käydä rehellistä keskustelua nykyistä enemmän.
Lisätietoja hankkeesta verkkosivuilla >>
Teksti ja kuva Rami Nummi