Miksi yliopisto

Kuluneen vuoden aikana on käynyt selväksi, että yliopistomaailma on kovien muutoshaasteiden edessä. Päivisin sosiaalisen median kanavat tuntuvat pursuavan hyvin huolestuneita uutisia, kolumneja ja kannanottoja, joissa täysin ymmärrettävästi kritisoidaan nyt tehtyjä koulutuspoliittisia päätöksiä. Henkilökohtaisesti ja ammattini puolesta olen tietenkin myös itse ahdistunut korkeakouluyhteisöni puolesta. Miksi en olisi? Varsinkin nuorten tutkijoiden asema tuntuu muuttuvan yhä vaikeammaksi ja epävarmemmaksi. Julkisuuspuheesta tuntuu vain herkästi unohtuneen se tosiseikka, että nykyiset muutokset ovat olleet käynnissä jo pitkään.

Toisaalta joudun samaan aikaan myös painamaan nämä huolet syrjään ja keskittymään työhöni. Tulevaisuus on edessä ja meillä kaikilla on vastuu sen mielekkäästä kehittämisestä. Mitkään muutokset eivät voi olla niin pahoja ettei niistä voisi kaivaa esille uusia menestymisen mahdollisuuksia. Porin yliopistokeskus on ollut työpaikkani jo yli kaksitoista vuotta ja sen aikana on tapahtunut paljon hyvää kehitystä. Syksyllä käynnistyneen opiskelijarekrytointikampanjan yhteydessä huomasimme myös, että Porin imago korkeakoulukaupunkina on selvästi muuttunut myönteisempään suuntaan. Tämä on tärkeää paitsi meille tieteen ammattilaisille myös laajemmin Satakunnan alueelle. Meillä on oma vastuullinen paikkamme ja pyrimme yhdessä pitämään huolen, että tätä myönteistä kehitystä pidetään käynnissä.

Nykyisinä vaikeina aikoina varsinkin Porin kaupungin vankkumaton tuki yliopistokeskukselle on ollut elintärkeää. Tätä tukea olemme saaneet myös sidosryhmiltämme. Viime kesällä julkistettu Osuuspankin lahjoitus Satakunnan korkeakoulutoiminnan kehittämiseen oli jälleen yksi ilahduttava esimerkki tuesta, josta olemme äärimmäisen kiitollisia.

Meillä Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa käynnistyneet uudet tutkimushankkeet pureutuvat tähän aikaan ja paikkaan. Digitaalisen kulttuurin puolella jatkamme monitieteistä tutkimusta pelikulttuurien ja verkkokeskustelupalstojen saralla. Maisemantutkimuksessa keskitytään edelleen porilaisen kaupunkimaiseman tutkimukseen. Kulttuuriperinnön tutkimuksen puolella Merikarvian kuntahistoria etenee hyvää vauhtia ja uusista avauksista mainittakoon esimerkiksi Pori Jazz -hanke. Turun yliopiston osalta mielenkiintoisena uutena avauksena on uusi Tampereen teknillisen yliopiston kanssa jaettava määräaikainen pelillistämisen professuuri, joka aloittaa ensi vuoden alussa. Valtakunnallisestikin merkittävän ja rohkean panostuksen päämääränä on yhdistää teknisten ja humanististen alojen vahvuuksia pelitutkimuksen monitieteisellä kentällä.

Sosiaalisessa mediassa syntyi viime vuonna yhteisö, jossa tunnisteella #siksiyliopisto kehotettiin jakamaan yliopistoja kohtaan tunnettua arvostusta. Kysymys kuului: ”Puuttuisiko sinulta jotakin ilman yliopistoja? Tietoa, turvaa tai terveyttä? Asioita, jotka tuntuvat itsestään selviltä, mutta syntyvät yliopistoissa”. Ainakin tämä herätti monenlaisia ajatuksia. Tulospisteitä, tutkimusta ja innovaatioita korostavasta pöhinäpuheesta huolimatta olen itsekin viime aikoina miettinyt mikä yliopistomaailmassa on lopulta tärkeintä. Vastaus on ainakin minulle täysin selvä: ihmiset. Tulospisteitä tärkeämpää on inhimillinen ulottuvuus, joka on aina kaiken muun perusta. Ilman sitä kaikki muu olisi täysin turhaa. Yliopisto on yhteisö. Ja tätä yhteisöä kehittävät paitsi ammattilaiset, opettajat, tutkijat mutta myös opiskelijat. Meitä kaikkia tarvitaan uuden ja paremman tulevaisuuden rakentamiseen.

Näillä sanoilla haluan omasta puolestani toivottaa yhteisöllistä kevään jatkoa. Talvi on ollut kylmä, mutta kevään ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä.

Petri Saarikoski
johtaja, Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma