Eteenpäin uralla oppimisen ja uteliaisuuden kautta

Kun aloitin yliopisto-opintoni, minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä, mihin tulisin urallani päätymään. Sen sijaan minulla oli uteliaisuus oppia ja halu ymmärtää, miten asiat toimivat kokonaisuuksina. Jälkikäteen ajatellen juuri se on ollut urapolullani suurin vahvuuteni.

Aloitin urani Porissa titaanidioksiditehtaalla tuoreena insinöörinä vuonna 2010. Työ oli antoisaa, mutta minulla oli vahva visio jatkaa opintoja vielä diplomi-insinööriksi ja hyppäsinkin kokopäiväiseksi opiskelijaksi ja aloitin opinnot Porin yliopistokeskuksessa, Tampereen yliopiston DI-ohjelmassa. Se oli paras päätös!

Yliopistossa opin ennen kaikkea analyyttisen ajatusmallin. Opin analysoimaan, kysymään kysymyksiä lisätäkseni ymmärrystäni (ei ole tyhmiӓ kysymyksiä) ja hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia yksittäisten ongelmien sijaan. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että opin sietämään keskeneräisyyttӓ. Kaikkeen ei ole heti oikeaa vastausta ja muutokset ovat väistämättömiä. Muutoksiin adaptoituminen ja keskeneräisyyden sietäminen ovat vahvuuksia, jotka auttavat minua päivittäisessä työssäni.

Tähänastinen urapolkuni on ollut nousujohteinen ja antoisa. Olen saanut mahdollisuuden siirtyä roolista toiseen usein tilanteissa, joissa en välttämättä ole kokenut olevani täysin “valmis”, mutta esihenkilöni ovat nähneet minussa potentiaalin ja palon oppia uutta. Jokainen uusi tehtävä on vaatinut nopeaa oppimista, vastuun ottamista ja rohkeutta myöntää, ettei kaikkea vielä tiedä. Juuri näissä tilanteissa olen kasvanut eniten ja joista olen erityisen ylpeӓ. Matka ei ole aina ollut helppo. Kukaan ei kadehdi työmäärää roolien takana, mutta ahkera puurtaminen kyllä palkitsee.

Erityinen käännekohta urallani oli siirtyminen asiantuntijatehtävistä esihenkilö- ja johtotehtäviin teollisessa ympäristössä. Tekninen osaaminen loi pohjan, mutta nopeasti ymmӓrsin, että tulokset syntyvät ihmisten kautta. Opin, että johtaminen ei ole valmiiden vastausten jakamista, vaan suunnan näyttämistä, aitoa kuuntelemista ja luottamuksen rakentamista, varsinkin muutoksen keskellä.

Myöhemmin työskentely kansainvälisissä rooleissa ja laajoissa muutoshankkeissa on vahvistanut tätä oivallusta entisestään. Organisaatiomuutokset, yritysjärjestelyt ja toimintamallien uudistaminen vaativat sekä analyyttistä ajattelua että empatiaa. Kyky oppia uutta, yhdistää eri näkökulmia ja kyky toimia epävarmuudessa on ollut ratkaisevaa.

Nykyisessä työssäni toimin eurooppalaisessa toimintaympäristössä, jossa yhdistyvät tuotanto, innovaatiot ja strateginen päätöksenteko. Työni ytimessä on kokonaisuuksien yhteensovittaminen liiketoiminnan, tuotantoprosessien ja ihmisten näkökulmasta. Nautin erityisesti tilanteista, joissa ei ole valmiita malleja, vaan ratkaisut syntyvät yhteistyön ja kokeilun kautta.

Jos voisin antaa yhden neuvon nykyisille (tai tuleville) opiskelijoille, se olisi tämä: älä odota olevasi valmis. Harva urapolku on suora, ja ehkӓ juuri ne sivupolut kartuttavat osaamista, jota et osannut etukäteen arvostaa. Uteliaisuus, halu oppia ja rohkeus tarttua mahdollisuuksiin kantavat pitkälle, usein pidemmälle kuin tarkasti laadittu urasuunnitelma.

Siina Jantunen
Kirjoittaja on valmistunut diplomi-insinööriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä vuonna 2016.

​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​<< Kaikki verkkolehden nro 96 artikkelit