Erasmus-muistoja keväältä

Tietotekniikkaa ja markkinointia

Vaihto-opiskelu Porissa vahvisti Jakubin uskoa alan valintaan, hän tunsi olevansa tietotekniikassa oikealla polulla. Vaihtoon hän haki nähdäkseen, onko ala yhteneväinen, tehdäänkö täällä asiat samalla tavalla kuin kotiyliopistossa. Jakub totesi opiskelun tason ja tyylin samankaltaisiksi, mutta lähestymistavan täällä rennommaksi.

– On kiva huomata kaikkialla tehtävän asioita samalla tavalla, jos esimerkiksi kiinnostaa työskentely isossa kansainvälisessä yrityksessä, Jakub pohti.

Rennompi lähestymistapa vaati myös totuttelua. Jakub koki haastavaksi väljemmät kurssirakenteet ja edistymisen seurannan. Vaihto-opiskelu auttoi oivaltamaan, että hän pitää enemmän kursseista, joissa on ennalta tarkka suunnitelma ja välietapit.

Kotiyliopiston käytäntöä painottaviin opintoihin verrattuna teoriapainotteiset markkinoinnin opinnot olivat Sáran mieleen.

– Sen sijaan että opetellaan tekemään koe, opetellaan kriittistä ajattelua ja itsenäistä opiskelua, Sára mietti.

Täysin itsenäinen opiskelu oli Sáralle kuitenkin aivan uusi tuttavuus. Ei ollut helppoa, kun koko kurssi, sähköpostiin tulleita ohjeita myöten, toteutettiin etänä. Tähän hän olisi kaivannut edes paria kontaktiluentoa.

– Täällä opettajat ovat rennompia, heitä on helpompi lähestyä ongelmien kanssa, ja heillä on aikaa keskustella oppilaiden kanssa projekteista, pohti Sára vielä pienryhmien etuja ja opetuksen eroja.
Kurssien pieniä ryhmäkokoja Sára arvosti. Kokonaisuutena markkinoinnin opinnot ylittivät Sáran toiveet.

Kulttuurin ja opiskelijaelämän ihmeellisyydet

Opiskelijaelämän monet aktiviteetit olivat iloinen yllätys. Sára ja Jakub nauttivat täysin siemauksin paikallisesta opiskelijaelämästä ohjelmineen ja järjestettyine tilaisuuksineen. Positiivista oli myös edullinen ja laadukas opiskelijalounas sekä laajat opiskelijaedut, joita voi hyödyntää koko maassa. Sauna oli silti kulttuurielämyksistä lämpimin.

– Makkaran syöminen ilman mitään muuta lisuketta, ihan kuin olisi leipä unohtunut, totesivat molemmat, kun pohtivat vaihtoajan omituisinta asiaa.

Siinä oikeastaan ainoa mieleen tuleva kulttuurishokki, muuten he pitivät kulttuureitamme kovin samankaltaisina. Kortilla maksaminen helpotti elämää mukavasti, mutta ymmärrystä ei herunut suomalaisille lukoille, joiden avaamiseen tarvitaan kaksi kättä.

Vaihto-ohjelmasta ja sen yhteisretkiltä jäi reput täyteen ystäviä ja lämpimiä muistoja.

Teksti ja kuva: Katri Anttinen