Uutiset | 19.05.2020 13:06
Call for Papers WiderScreen 3-4/2020: ohjaaja David Lynch
WiderScreen-lehden seuraava erikoisnumero keskittyy tarkastelemaan ohjaaja David Lynchin monipuolista tuotantoa niin television, elokuvan kuin yleensä taiteen kentällä.
Numeron kantavana ideana on juhlistaa kulttistatuksen saanutta Twin Peaks -televisiosarjaa (1990-1991, 2017), jonka ensi-illasta tuli huhtikuussa 2020 kuluneeksi 30 vuotta.
Oxford English Dictionaryssa on käsite "lynchian" kuvaamaan ohjaajan elokuvien arjen surrealismin täyttämää mielenmaisemaa. Lynchin palvotuimmat elokuvat, kuten Blue Velvet (1986) ja Lost Highway (1997), limittyvät rikos- ja kauhuelokuvan kuvastoon. Hänen filmografiansa sisältää kuitenkin myös aivan toisenlaisia elokuvia: Elefanttimies (1980) ja The Straight Story (1999) ovat ajattomia puheenvuoroja ihmisyyden peruskysymyksistä.
Porin yliopistokeskuksessa työskentelee useita elokuvaan ja tv:seen erikoistuneita tutkijoita, jotka ovat vahvasti mukana myös WiderScreen -lehden teossa. He muistelevat David Lynchin merkitystä erityisesti elokuvataiteen osalta.
- David Lynch on ohjaajana oman tiensä kulkija, jonka outoutta rakastava visuaalinen tyyli on jättänyt pysyvät jäljet populaarikulttuuriin, luonnehtii projektipäällikkö Kimmo Ahonen Tampereen yliopiston Porin yksiköstä.
Twin Peaks oli monelle aikalaisille ”ikimuistoisen jäätävä kokemus”, kuvailee digitaalisen kulttuurin yliopisto-opettaja Rami Mähkä.
- Olin sarjan ilmestyessä lukiossa, eikä seuraavana päivänä muusta koulussa puhuttukaan. Jokaista jaksoa oikein odotti. Siinä oli synkkien teemojen ohella paljon itsetietoista huumoria, ja muistan kavereiden kanssa tuskailleeni sitä, että sarjaa venytettiin saippuaoopperamaisesti cliffhangerista toiseen.
Sarjassa oli hyvin persoonallisia ratkaisuja, kuten Lynchin itsensä esittämä huonokuuloinen agentti, joka kailotti vuorosanansa normaalin katsomiskokemuksen rikkovalla äänenvoimakkuudella.
- Muistan Twin Peaksin lähinnä siksi, että se oli selkeä sukupolvikokemus ja ihan jotain muuta, mihin oli totuttu. Sarjan vaikeaselkoisuus ja mystisyys jäivät askarruttamaan, mutta itselleni Mulholland Drive oli se definitiivinen Lynch-elokuva, nostaa esille digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Petri Saarikoski.
Lisätietoja: Call for Papers WiderScreen 3-4/2020: David Lynch -erikoisnumero