Arjen suorittaja, muista levätä!

Vapaa-aika täytyy käyttää tuottavasti, sohva kuvastaa laiskuutta. Vai onko asian laita sittenkään näin?

Iän ja työelämän vastuun lisääntymisen myötä olen lähivuosina alkanut kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseeni sekä vapaa-ajan, levon ja mielekkäiden harrastusten merkitykseen. Olen huomannut, että jo 34-vuotiaana minun on kiinnitettävä enemmän huomiota arjessa palautumiseen. Mielessäni on yhä kirkkaammin ajatus siitä, että mitä paremmin käytän vapaa-aikani, sen parempi ja tuottavampi olen myös työntekijänä. Elämä on kaikin puolin mielekkäämpää.

Fyysisesti kevyelle työlleni tuo vastapainoa taekwondon ja kestävyysjuoksun harrastus. Fyysisesti raskaiden lajien treenaaminen myös harrastuskilpailumielessä luo edelleen painetta vaalia hyvää palautumista, lepoa ja oikeanlaista ravintoa. Opiskeluaikoina tuntui jaksavan ”mitä tahansa”, eivätkä lyhyet yöunet juuri vaikuttaneet seuraavien päivien suorituskykyyn. Nykyään jo yksi pikkutunneille valvottu yö sotkee rytmin ja olotilan moneksi päiväksi, myös ilman alkoholia.

Oman kehon vaatimuksia ja rajoituksia ei malta aina kuunnella, mikä saattaa kostautua rasitusvammoina, kiputiloina tai ylirasituksena. Ylirasitustila, josta käytetään myös nimitystä ylikunto, ei ole vain huippu-urheilijoiden ongelma vaan voi vaania myös tunnollista työntekijää tai opiskelijaa, joka suorittaa myös kuntoilunsa liian suurella teholla ja liian vähällä palautumisella. Toisinaan sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia edistää loistavasti pyjamapäivä höystettynä Netflix-maratonilla. Kiireisinä ja stressaavina työviikkoina kevennän tietoisesti vapaa-ajan menoja ja treeniä, jotta kokonaiskuormitus ei kasvaisi liian suureksi. Jokainen meistä on yksilö, arjessa palautuminen on myös yksilöllistä. Työstä tai treenistä palautumisen ei tarvitse olla täyslepoa vaan mielekästä tekemistä, joka antaa voimaa enemmän kuin vie.

Loppuvuoden pimeä aika vaikuttaa paljon omaan jaksamiseeni ja silloin olen erityisen armollinen itselleni. Tuona aikana itselleni on tärkeää saada joka päivä pieni annos liikuntaa ulkoilmassa, mieluiten valoisaan aikaan. Toisinaan pakotan itseni ulkoilemaan, mikäli kohdalle sattuu aurinkoinen päivä pitkän harmaan jakson päätteeksi. Ulkoilmassa vietetty aika palkitsee kyllä jälkikäteen huomattavasti vireämpänä olotilana. Ensi syksyn pimeitä aikoja silmällä pitäen olin tällä kertaa kaukaa viisas ja varasin viikon aurinkotankkausloman Teneriffalle marraskuun alkuun. Sitä odotellessa.

Anu Lankinen

Kirjoittaja on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta ja työskentelee palveluprosessien amanuenssina Porin taidemuseossa. Anun tavoitteena on saavuttaa taekwondossa mustan vyön dan-arvo sekä jatkaa kestävyysjuoksutapahtumiin osallistumista.