Hymyilevä asiakaspalvelija

Porin yliopistokeskuksen aulaan saapuva kohtaa usein ensimmäisenä iloisesti hymyilevän punatukkaisen naisen infokopin luukun takana. Tämä nainen on yliopistokeskuksen palvelukeskuksen jokapaikanhöylä, Anne Vanhatalo.

Vanhatalon virallinen nimike on palveluvastaava, mutta käytännössä hänen työnkuvaansa kuuluu kaikenlaista aina yliopistokeskuksen infotelevisioiden käytöstä laskutukseen.

- Pääosa työstäni on erilaista asiakaspalvelua. Esimerkiksi vieraiden neuvonta ja opastus, tilavuokrauspalvelut ja muut palvelupyynnöt. Avainten luovutukseen ja palautukseen liittyvät asiat ja yliopistokeskuksen henkilökunnan sisäinen sähköpostitiedotus kuuluvat toimenkuvaani. Lisäksi hoidan myös laskutusta, kopionti- ja postituspalveluja sekä päivitän yliopistokeskuksen nettisivuja palvelukeskuksen osalta, Vanhatalo luettelee.

Kuin asiakaspalvelijaksi syntynyt

Pomarkkulaissyntyinen Vanhatalo on viihtynyt yliopistokeskuksen palveluvastaavana nyt kuuden vuoden ajan. Ennen palveluvastaavan pestiä yritysviestinnän tradenomi on työskennellyt muun muassa tiiminvetäjänä ja henkilöstökonsulttina. Asiakaspalvelutyö sopii ulospäinsuuntautuneelle naiselle hyvin.

-Tykkään kovasti työstäni, eikä oikeastaan yhtenäkään aamuna ole ollut sellainen olo, että töihin lähtö tuntuisi ikävältä. Minulla on niin kivat työkaverit ja hyvä tiimi, Vanhatalo hymyilee.

Vaikka Vanhatalon lähimpään tiimiin kuuluu vain kolme muuta palvelukeskuksen työntekijää, laskee hän työkavereikseen oikeastaan myös kaikki muut yliopistokeskuksessa työskentelevät.

Mitään kovin tyypillistä työpäivää ei palveluvastaavalla ole. Aamu- ja iltapäivärutiinit rytmittävät päiviä, mutta muuten työpäivät eivät ole keskenään samanlaisia. Sekin on yksi työn hyviä puolia.

- Koko päivää en suinkaan edes istu kopissani, vaan suhaan aina välillä ympäri yliopistokeskusta hoitamassa kaikenlaisia asioita.

Energistä vapaa-aikaa

Vapaa-ajallaankaan Vanhatalo ei juuri pysy paikoillaan. Hän muun muassa käy kuntosalilla, tanssii ja lenkkeilee. Myös kaksi tytärtä, 8- ja 10-vuotiaat, pitävät osaltaan huolta, ettei vapaa-ajalla ole tekemisen puutetta.

-Olen joskus myös kirjoitellut omaksi ilokseni pöytälaatikkoon sekä ollut harrastajateatterissa. Nämä harrastukset olisi mukava vielä elvyttää, Vanhatalo haaveilee.

Tekevälle ja liikkuvaiselle myös sattuu, töissäkin.

-Vanhan aulan tiloissa meillä oli info ikään kuin kulman takana. Kesäkuukausina siinä pidettiin niin sanotusti luukku kiinni, eli sälekaihtimet alhaalla. Oli kesä ja istuin hiljaisena päivänä kopissa. Radiosta sattui tulemaan hyvä kappale, joten nousin vaistomaisesti ylös ja aloin tehdä erilaisia hienoja tanssiliikkeitä. Yhtäkkiä huomasin raollaan olevien sälekaihtimien välistä tavaraa tuomassa olleen kuljettajan. Kuljettaja oli tietenkin huomannut taukojumppani ja meni hämilleen, kun näki, että minä olin huomannut hänen huomanneen, Vanhatalo naureskelee.

- En ehkä vastaa tyypillistä mielikuvaa ”infon tädistä”, mutta ei kai yliopistomaailmassakaan aina tarvitse olla niin virallinen!