Menin ja tein!

Nelikymppisenä tavoitteen saavuttamisen sisäistämiseen menee jo pitemmän aikaa.  Valmistumisestani on reilu vuosi ja tunnen yhä uutuudenviehätystä merkitessäni esimerkiksi työhakemukseen koulutustaustakseni ylemmän korkeakoulututkinnon. Vielä muistaa arvostaa ponnistelujaan!

Sisäistämisen hitauteen on vaikuttanut olennaisesti työtilanteen epävarmuus pätkineen ja silppuineen. Tämän ikäisenä ei ole enää aikaa - tai halua - lähteä rakentamaan uutta työuraa ihan alusta. Omassa taustassani lähes 20 vuoden sitoutunut työkokemus yhdellä työnantajalla tuntuu nyt aika epätodelliselta. Rekrytoivan työnantajan toivoisi näkevän menneen, tehdyn ja koetun taitovarannoksi eikä vain uuteen tehtävään tarvittavan spesifin työkokemuksen puutteeksi. Miten uskalsinkaan hypätä tähän epävarmuuteen?

Kyse ei ole vain minusta. Odotuksia uran etenemiselle löytyy myös oman pääni ulkopuolelta. Läheiset tai entiset työkaverit kysyvät kuulumisia työrintamalta. Tuntuu hyvältä saada oikeutusta tekemälleen opiskelu-urakalle, joka aikanaan vaati perheen lisäksi myös työtovereilta aikataulullista joustoa.

Olen oppinut, että työhaastattelussa maisterin ei kannata kertoa itseä innostavista jatko-opintohaaveistaan; ne ovat harvemmin työnantajan intresseissä. Kielteiset rekrytointipäätökset nakertavat sisältä päin ja kelpaamattomuuden tunteen aiheuttama ennakollinen pessimismi vaikuttaa varmasti myös haastattelutilanteessa. Annanko itsestäni kalsean kuvan suojatessani itseäni mahdolliselta pettymykseltä?

Työllistymisen (ja Suomen kilpailukyvyn) suhteen yrittäjyys on monelle hyvä vaihtoehto. Minä olen aina kaivannut päätoimeltani kuukausipalkkaa, työyhteisöä, kiinnostavaa organisaatiota ja vuosilomia. Sisäistä yrittäjyyttä minussa on, mutta se kulminoituu sisukkuuteen ja kunnianhimoon.

Epävarmuuden aikana olen oppinut itsestäni ja uusista töistä lukemattoman monta uutta asiaa.  Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen kasvattaa itsetuntoa ja onnistuminen tuo itsevarmuutta. Vuoden pituinen työsopimus tuntuu jo tosi pitkältä; tässähän saa pitää lomaa työnhausta.

Ilona Kontinen

Porilainen nelikymppinen Kontinen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi (YTM, sosiaalipolitiikka) vuonna 2016 ja työskentelee kuraattorina/alumnikoordinaattorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa sekä itsenäisenä psykoterapian ammatinharjoittajana.