Yhteisölähtöistä tutkimusta Porin Reposaaressa

Oman historian tutkimuksen merkitys

Yhteisölähtöisen tutkimuksen tekijöinä olemme kiinnostuneita Reposaaren paikallisten ihmisten ja yhteisön omasta historiasta – siitä, minkälaisia menneisyyden tulkintoja yhteisössä pidetään merkityksellisinä ja miten ihmiset ymmärtävät menneisyyttään ja nykyisyyttään, tai miten he rakentavat oman yhteisönsä identiteettiä. Kiinnostuksemme kohdistuu myös siihen, miten yhteisön omaa historiaa voidaan tavoittaa tai miten vuorovaikutus tutkijoiden ja oman historian asiantuntijoiden välillä muodostuu. Yhteisölähtöisessä tutkimuksessa emme niinkään osallista paikallisia ihmisiä, vaan tutkijoina roolimme on itse osallistua paikallisyhteisöjen oman historian tallentamiseen, kirjoittamiseen tai muulla tavoilla tunnetuksi tekemiseen.

Reposaaressa paikallisten oman historian tutkiminen on vireää, ja se on mahdollistanut heidät myös vastaanottavaisiksi meille tutkijoille. Olemme olleet mukana Rantaparlamentin tapaamisissa, keskustelleet saaren menneisyydestä ja entisaikojen elämästä ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja unohtamatta. Näissä tapaamisissa on yhdessä piirretty suuntaviivoja historiateoksille, joita olemme myös yhdessä toteuttaneet. Paikalliset ovatkin auliisti jakaneet meille kirjalliset esityksensä sekä arkistoista esiin kaivamansa alkuperäiset aineistot. Olemme myös osallistuneet paikallisten arkiseen elämään ja olleet mukana kävelylenkeillä ja lounailla sekä iltapäiväkahveilla rantakioskilla.

Takarannan kalliohakkaukset

Reposaaren Takarannalla sijaitsevat kalliohakkaukset ja niiden tutkiminen on hyvä esimerkki yhteisölähtöisestä tutkimuksesta ja toiminnasta paikallisten kanssa. Takarannan kallioihin on tehty hakkauksia 1850-luvulta lähtien, ja niitä tehdään kallioiden pintoihin joka vuosi lisää. Kalliohakkaukset toimivatkin muistelemisen paikkoina, ja ne auttavat paikallisia muistamaan jo edesmenneitä saarelaisia ja heidän elämäänsä.

Kalliohakkauksista yleisimpiä ovat nimet ja nimikirjaimet, ja näiden takaa löytyviä ihmisiä olemme selvitelleet omasta historiasta kiinnostuneiden paikallisten kanssa. Osaan hakkauksista liittyy myös symboleja, jotka kertovat tekijänsä ammatista tai mielenkiinnon kohteista. Takarannan hakkausten erikoisuutena ovat kuitenkin poliittiset hakkaukset, joita tunnetaan hyvin vähän muualta. Suurin ja näyttävin on Tähti, sirppi ja vasara -kalliohakkaus, jonka tekijä, Ade Sipilä, tiedetään ja muistetaan saarella hyvin. Hänestä kertovia lukuisia tarinoita ja muistoja olemme kuulleet paikallisilta, ja niiden avulla saaneet tietoomme Aden motiivit tekemilleen hakkauksille.

Kalliohakkausten merkitystä olemme tarkastelleet myös saaren lasten kanssa. Suomen kulttuurirahaston vuonna 2019 myöntämän Mullankaivajat -apurahan avulla teimme reposaarelaisten koululaisten kanssa kalliohakkausten jäljentämistyötä. Lapset kertoivat meille työtä tehdessään omia näkemyksiään ja ajatuksiaan kalliohakkauksista. Muutamat näyttivät meille myös vanhempiensa tekemiä kalliohakkauksia.

Koululaisten tekemät kalliohakkausjäljennökset olivat mukana Reposfääri-festivaaleilla elokuussa 2019, jolloin niistä koottiin näyttely Reposaaren kylätalolle. Näyttelyyn saapuikin runsas joukko yleisöä, ja tekijät saivat esitellä töitään paikallisille ja festivaalivieraille.

Yhteisölähtöisen tutkimuksen hedelmällisyys

Yhdessä tekeminen ja tutkiminen ovat mahdollistaneet meille pääsyn paikallisten hallussa olevaan tietoon. Tämä tieto on ensi sijassa paikallisten itse kokemaa, mutta myös yhteisössä kuultua ja kerrottua. Tietoa on myös löydetty arkistoista ja museoiden kokoelmista sekä kirjallisuudesta, mutta olennaista on, että sitä on yhdessä tulkittu ja jaettu.

Yhteistyön tuloksena on vuonna 2017 julkaistu teos Kertomusten Reposaari, ja se saa jatkokseen vuonna 2025 julkaistavan Kertomusten Reposaari II -teoksen. Molemmissa julkaisuissa tutkinto-ohjelman opiskelijoiden ja opettajien sekä paikallisten reposaarelaisten kirjoittamat tekstit kulkevat rinnakkain.

Kokemuksemme mukaan vuorovaikutus paikallisten kanssa tuottaa tietoa, joka tuo näkyviin asioita, joita me tutkijat emme ehkä olisi muutoin osanneet käsitteellistää. Yhteisölähtöisen tutkimuksen menetelmin tuotettu tieto on osin ollut tutkijoiden ulottumattomissa, sillä se on nimenomaan paikallista, mutta paikallisuutensa vuoksi sen haltijoille merkityksellistä.


Teksti:
Riina Haanpää, Kulttuuriperinnön yliopistonlehtori, dosentti
Eeva Raike, Maisemantutkimuksen yliopisto-opettaja
Turun yliopisto, Pori, Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma

​​​​​​​<< Kaikki verkkolehden nro 94 artikkelit