Alumnikolumni | 10.12.2020 09:00

Alumnitoimintaa poikkeusoloissa ja mitä niiden jälkeen?

Koronavuosi ei ole ollut kiitollisinta aikaa alumnitoiminnalle. Kun minut vuoden alussa valittiin Porin yliopistokeskuksen alumnineuvoston puheenjohtajaksi, oli epidemia jo käynnissä ja se asetti tiukat reunaehdot sille, mitä oli mahdollista tehdä ja järjestää. Aivan ensimmäiseksi oikeastaan kaikki toiminta peruttiin, ihmiset olivat arkensa ja työnsä kanssa uuden edessä eikä alumnitoiminta ollut kenenkään prioriteetti numero yksi. Alku oli siis lievästi sanottuna lannistava.

Syksyn saapuessa keräsimme kuitenkin voimamme ja päätimme siirtää toiminnan verkkoon, kuten kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla oli jo tehty. Jatkuvat nettipalaverit, -tapaamiset ja -keskustelut eivät kuitenkaan korvaa aitoa vuorovaikutusta ja ihmiset alkavat olla niihin väsyneitä. Tästä syystä päätimme pitää tarjonnan kevyenä ja helposti lähestyttävänä. Työstimme konsepteja, joita on helppo monistaa, järjestää ja joiden kautta on mahdollista tavoittaa mahdollisimman paljon alumneja. Yhtenä tavoitteena oli uusien jäsenten värvääminen. Tähän mennessä olemme järjestäneet esimerkiksi kirjailijahaastattelun ja pienpanimo-olutillan. Lisää on tulossa ja tarkoituksena on järjestää joka kuukausi ainakin yksi tapahtuma.

Poikkeusajat eivät kuitenkaan kestä ikuisesti ja pelkkä mukava yhdessäolo ei voi olla alumnitoiminnan keskiössä loputtomiin. Alumnitoimintaan tarvitaan enemmän verkostoitumista, yhteyksiä yrityksiin ja yhteisöihin sekä vahvemmat siteet erityisesti ulkopaikkakunnille muuttaneisiin alumneihin. Ulkopaikkakuntalaisiin siksi, että usein he ikään kuin valuvat seulan läpi ja heidän yhteytensä sekä yliopistokeskukseen että Poriin vähenee. Tämä ei ole kenenkään etu, vaan heidän tietojansa ja taitojansa voitaisiin varmasti käyttää sekä alumnitoiminnassa että myös yliopistokeskuksella ja Porissa yleisemminkin. Poriin jääneitä alumnejakaan ei missään mielessä saa unohtaa, mutta heidän yhteytensä alumnitoimintaan ovat luontevammat ja helpommat jo maantieteellisistä syistä.

Kun korona aikoinaan helpottaa, pyrin viemään alumnitoimintaa suuntaan, joka mahdollistaa kattavien verkostojen luomisen. Tavalla tai toisella alumnit ympäri Suomea olisi ainakin vuosittain saatava kerättyä Poriin yhteiseen tapahtumaan, jossa uudet tuttavuudet ja tapaamiset syntyvät ikään kuin luonnostaan. Lisäksi tarvitsemme parempia työelämän yhteyksiä.

Ja lopuksi meidän porilaistenkin on uskallettava lähteä rakkaasta kaupungistamme ja käytävä katsomassa mitä alumnitoverimme muualla Suomessa tekevät. Toiveissa on siis matkoja, joita alumnit ympäri Suomea isännöisivät.

On selvää, että tällaisen verkoston luominen vie aikaa ja se tuskin onnistuu vain minun puheenjohtajakaudellani. Jos kuitenkin voin viitoittaa tietä, niin tunnen jo onnistuneeni. Toivon myös, että kaikki alumnit, jotka eivät ole aktiivisesti alumnitoiminnassa mukana, lähtevät mukaan.

Ideoita saa heitellä ilmoille, omasta työstä, yrityksestä tai kiinnostuksen kohteista saa vinkata ja niiden ympärille voidaan kehittää tapahtumia ja tapaamisia. Mitään suureellista ei ole tarpeen tuoda pöydälle, vaan on ajateltava, että pienistäkin puroista muodostuu lopulta suuri virta.

Parhaimmillaan voimme alumnitoiminnalla palvella alumniemme lisäksi sekä yliopistokeskusta, Poria että koko Satakuntaa. Asettakaamme tavoitteemme korkealle ja lähtekäämme matkaan, vaikkakin vallitsevassa tilanteessa pienin askelin.

Tommi Iivonen
Porin yliopistokeskuksen alumnineuvoston puheenjohtaja
Kirjoittaja valmistui vuonna 2016 filosofian maisteriksi Porin yliopistokeskuksesta pääaineenaan kultturiperinnön tutkimus.

Kuva: Aapo Nissi

Lue lisää alumniverkostosta ja liity yliopistokeskuksen alumiksi! >