<< Takaisin

​​​​​​​Vuosi oli 2007. Olin jättänyt taakseni työt rakennustyömailla ja tehtaissa. Edeltävänä talvena olin saanut ylioppilastodistuksen aikuislukiosta. Todistus ei ollut häävi, kuten eivät olleet evääni yliopisto-opiskeluunkaan.

Olin kesällä hakenut useaan yliopistoon lukemaan sosiologiaa ja Tampereen yliopiston Porin yksikkö oli yksi niistä, ja samalla ainut joka muisti minua hyväksymiskirjeellä. Opinnot aloitin suurella innolla. Erikoista oli, että jostain syystä aloin pärjätä opinnoissani kohtuullisen hyvin.

Yliopistokeskuksen käytävät ja tupakkapaikat olivat täynnä intohimoisia nuoria ihmisiä. Oli täysin jokapäiväistä, että tupakkapaikalla vängättiin suureen ääneen filosofiasta tai päivänpolttavista poliittisista vääryyksistä. Yliopistokeskuksessa pyöri nuoria, jotka olivat valmiina muuttamaan kaupunkia.

Opintojeni edetessä dynaaminen keskustelukulttuuri väheni, kuten radikaalisti väheni myös opiskelijoiden määrä. Syynä oli tietysti ylioppilaspohjaisen sisäänoton loppuminen ja tupakoinnin suosion väheneminen. Nuoren muutosvoiman väheneminen näkyy myös koko kaupungissa, mikä minua porilaisena harmittaa kovasti.

Suoritin opintoni loppuun nopeasti kohtalaisen hyvillä arvosanoilla ja erinäisten käänteiden jälkeen päädyin takaisin Tampereen yliopistolle jatko-opiskelijaksi. Olin töissä Turun yliopiston humanistien puolella, joihin jo opiskeluaikana koin hengenheimolaisuutta. Lisäksi työskentelin erilaisissa Tampereen keskustakampuksen tutkimushankkeissa ja välillä Satakunnan Kulttuurirahaston apurahoilla. Kiitos niistä. Väitöstilaisuuteni järjestin Porissa tämän vuoden helmikuussa.

Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina vaatimattoman tavoitteen Kohti ekohyvinvointivaltiota ­­-hankkeessa, johon uskoo ainakin Suomen Akatemian strateginen tutkimusneuvosto. Työni on kuitenkin pitkälti samaa kuin ensimmäisen vuoden opiskelijalla: kahlaamista valtavien tietomäärien keskellä, raporttien kirjoittamista ja uuden opiskelua. Edelleen olen aivan yhtä pihalla kuin syyskuussa vuonna 2007.

Otin yliopistokeskuksesta eväät tutkimuksen tekemiseen. Ne löytyivät pienryhmätyöskentelystä ja ennen kaikkea käytäviltä ja tupakkanurkalta – kriittisiltä kanssaopiskelijoiltani.

Antti Wallin
Kirjoittaja valittiin Porin yliopistokeskuksen Vuoden alumniksi 2019.

Kuva: Maria Ojanen