Muutama sana vuoden alumnilta
Hyvää alkavaa kesää kaikille ja mukavia loma-aikoja, sillä niitä kaikki todellisuudessa odottavat. Niin, paljon mieluummin sitä olisi lomalla, kuin lukisi tällaisia kolumneja, mutta jos nyt kerran olet aloittanut, niin lue loppuun asti vain.
Minut on siis valittu Vuoden alumniksi ja siksi minä tätä kirjoitan. Ansio, josta olen muuten hyvin otettu ja nöyrä, ei siinä mitään, mutta en tiedä, olenko minä sen todella ansainnut. No, otan sen vastaan, kun se kerran on myönnetty ja yritän käyttäytyä tittelin arvon mukaisesti.
Tämä kolumni pohjaa Porin Akateemisen Wapun Wappumatineassa pitämääni puheeseen, joten jos olit paikalla, ota tämä kertauksena.
Katsoin perusteita, joiden pohjalta minua oli tittelin saajaksi ehdotettu ja niissä korostettiin, että olen kova puhumaan Porin ja Porin yliopistokeskuksen puolesta. Minulla kerrottiin olevan mielipiteitä, mutta myös kuuntelevaa korvaa. Mielipiteitä minulta löytyy turhankin paljon, mutta kuuntelevasta korvasta en niin tiedä. Ehkä sitten ajoittain, kun se oikein oli erikseen mainittu. Mutta esitetään nyt sitten niitä mielipiteitä, kun minulle puheenvuoro on annettu. Ja mielipiteitä juuri Porista ja yliopistokeskuksesta, mutta myös tänne tulevista nuorista ja heidän akateemisesta tiestään.
Olen asunut käytännössä koko ikäni Porissa, ja yliopistokeskuksella olen vaikuttanut vuodesta 2004 asti, eli lähes puolet elämästäni. Olen koulutukseltani humanisti, mutta arvostan suuresti kaikkia yliopistokeskuksen tieteenaloja. Silläkin uhalla, että tämä menee korulauseiden ja romantisoinnin puolelle sanon, että ne todella ovat rikkaus. Ne ovat rikkaus sekä Porin akateemiselle yhteisölle että Porin kaupungille itselleen. Tämä on syytä muistaa niin yliopistokeskuksen sisällä, kaupungin johtoportaassa kuin myös turuilla ja toreilla yleensä. Ilman yliopistokeskusta ja sen ympärille muodostunutta akateemista yhteisöä Pori olisi kaupunkina torso.
Olen ilokseni kuullut, että Poriin on tuleville vuosille kaavailtu ylioppilaspohjaista sisäänottoa myös Tampereen yliopiston tekniikan puolelle. Olen aina ollut sitä mieltä, että vuonna 2005 toteutettu sisäänoton lopettaminen oli suuri virhe ja jätti ammottavan aukon sekä yliopistokeskukseen että Porin kaupunkiin yleensä. Onneksi tätä aukkoa nyt näytään paikkaavan ja tälle työlle ei voi toivoa muuta kuin suurta menestystä.
Porilla ei ole varaa menettää yhtään ylioppilaspohjaista sisäänottopaikkaa ja toivon mukaan niitä tullaan tulevaisuudessa vain lisäämään. Kaupunkiin tulevat nuoret ovat se voima, joka pitää kaupungin elävänä. Heidän energisyytensä ja tahdonvoimansa on jotain, mitä ei koskaan saa aliarvioida. Yliopistokeskuksella ja myös kaupungin puolella on hyvä muistaa, että nuoret eivät valitse opinahjoaan sen elinkeinoelämän kontaktien, hankkeiden tai alueellisten projekti- ja strategiasuunnitelmien mukaan. Vähättelemättä minkään edellä mainittujen roolia osana yliopistokeskuksen toimintaa, haluan kuitenkin muistuttaa, että erityisesti nuoret opiskelijat hakevat yliopisto-opinnoiltaan kaikkea sitä klassista mitä yliopistoihin liitetään. He hakevat akateemista vapautta, sivistystä, kontakteja toisiin akateemisiin nuoriin ja uusia näkökulmia maailmaan. Tietysti he hakevat myös opiskeluympäristöä, jossa on mahdollista vaikuttaa, viihtyä ja saada hyvät eväät tulevaisuuteen.
Tätä kaikkea Porin yliopistokeskus ja Pori ovat tarjonneet minulle. Jos eivät olisi, niin olisin jo aikoja sitten lähtenyt toisaalle. Toivon, että tulevaisuudessa yliopistokeskus ja Pori tarjoavat tätä kaikkea myös nuorille akateemisille toivoillemme.
Ehkä tähän on hyvä lopettaa, että en ala liian sentimentaaliseksi. Kauan eläköön Porin yliopistokeskus ja Pori!
Tommi Iivonen
Kirjoittaja valmistui vuonna 2016 filosofian maisteriksi Porin yliopistokeskuksesta pääaineenaan kulttuuriperinnön tutkimus ja on Vuoden alumni 2022.
Kuva: Maria Ojanen