Alumnikolumni | 11.11.2025 13:00
Polku, joka vei Poriin ja paljon pidemmälle
Joskus päätökset antavat uutta suuntaa koko elämälle. Minulle se hetki oli, kun päätin hakea toisen kerran kauppakorkeakouluun ja luvata itselleni, että jos paikka aukeaa muualta kuin Turusta, minä lähden. Poriin lähteminen oli iso päätös, mutta samalla alku kaikelle sille, mitä olen sittemmin saanut kokea.
Salla Wiklundin selkeä uravisio on toteutunut askel askeleelta. Kuva Japanin Osakasta, jossa Wiklund vieraili vuoden 2025 alussa.
Olin hakenut jo kerran opiskelemaan kauppatieteitä, mutta jättänyt silloin Porin väliin. En uskaltanut lähteä uuteen kaupunkiin, ehkä en ollut vielä valmis muuttamaan pois tutusta ja turvallisesta kotikaupungistani Turusta. Välivuoden jälkeen päätin kuitenkin, että jos vielä pääsen kauppakorkeakouluun, en enää epäröi. Hain jopa Ruotsiinkin kauppatieteitä opiskelemaan, mutta kun tieto sisäänpääsystä Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikköön tuli, tiesin, että tämä on minun paikkani.
Jo lapsena minulla oli suunta tulevaa uraa kohden suhteellisen selvä, tai ainakin omasta mielestäni. Kun isäni kysyi siskoltani ja minulta yhdeksänvuotiaina, mitä haluaisimme tehdä tulevaisuudessa, saimme viikon mietintäaikaa. Siskoni ilmoitti haluavansa lääkäriksi. Itse haaveilin ensin elokuvantekijän urasta, mutta lopulta monen ideoinnin jälkeen päädyin vastaamaan: haluan johtajaksi. Tästä päätöksestä rakentuivat tulevaisuuden suunnitelmani askel askeleelta.
Lukiossa päätin tehdä kuvataiteen diplomin arkkitehtuurityönä ja sen myötä kuvataiteen opettajani ehdottikin, että hakisin opiskelemaan arkkitehtuuria lukion jälkeen. Se kuitenkin tuntui väärältä omaa lapsuuden päätöstäni kohtaan. Päätös oli tehty ja pysyin siinä.
Jo kauppatieteiden opintojen alusta asti tiesin, että haluan johtamisen pääaineeksi. Samalla päätin kokeilla ristiinopiskelua Porin yliopistokeskuksella ja valitsin yhdeksi sivuaineekseni museologian. Se osoittautui täydelliseksi yhdistelmäksi. Sain harjoittelupaikan Satakunnan museolta, missä opin paljon kulttuuriperinnöstä ja projektityöstä. Se oli hieno kokemus, joka opetti minulle, että johtaminen ei ole vain numeroita ja strategioita, vaan ennen kaikkea ihmisten ja arvojen ymmärtämistä.
Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2024 ja päätin jäädä Poriin. Ensimmäinen työni valmistumiseni jälkeen oli myymäläpäällikkönä optikkoliikkeessä. Jos jossakin, niin tässä työssä sain käytännön tuntumaa johtamiseen. Työn arjessa opin, miten teoria kohtaa todellisuuden ja kuinka tärkeää on kuunnella, innostaa ja luottaa omaan tiimiin.
Sitten alumniverkostoystävän kautta ja ehkä pienen sattuman siivittämänä päädyin elinkeino- ja kehitysyhtiö Prizztechiin projektipäälliköksi Uudistuva yritysturvallisuus -hankkeeseen. Se on ollut yksi urani antoisimmista vaiheista. Olen saanut tuottaa yrityksille merkityksellisiä tilaisuuksia ja työpajoja, rakentaa verkostoja ympäri Satakuntaa ja keskustella turvallisuuden tulevaisuudesta eri toimijoiden kanssa. Yritysturvallisuus saattaa kuulostaa tekniseltä, mutta sen ytimessä on sama asia kuin johtamisessa yleensäkin: ihmiset ja luottamus.
Heti valmistumiseni jälkeen minua pyydettiin myös Porin yliopistokeskuksen alumnineuvoston puheenjohtajaksi. Nyt olen toiminut tehtävässä melkein kaksi vuotta, ja se on ollut valtavan palkitsevaa. Olemme yhdessä alumnineuvoston kanssa järjestäneet monenlaisia tapahtumia ja vierailuja. Olemme saaneet käydä erilaisissa kohteissa ja organisaatioissa Porin alueella ja lisäksi olemme vierailleet muun muassa eduskuntatalolla ja Business Finlandilla Helsingissä. Viime kesänä saimme jopa vierailla presidentin kesäasunnolla Kultarannassa. Ne hetket ovat muistuttaneet siitä, miten vahva voima yhteisöllisyys ja verkostot voivat olla.
Vaikka polkuni on ollut mutkikas, se on tuntunut aina omalta. Lapsuuden päätös piti pintansa, mutta matkan varrella se on saanut uusia sävyjä ja suuntia. Johtamisen rinnalle on tullut kulttuuri, turvallisuus, yhteisöt ja jatkuva oppiminen – se, että koskaan ei ole täysin valmis.
Nykyisessä työssäni opin joka päivä uutta. Ja ehkä juuri siksi minua on alkanut kiinnostaakin seuraava askel: turvallisuusjohtamisen opinnot. Tuntuu, että se voisi olla luonnollinen jatko tälle polulle.
Elämä ei aina mene suorinta reittiä, mutta joskus juuri kiertotiet tekevät siitä merkityksellistä. Päätös lähteä Poriin avasi oven mahdollisuuksiin, joista en aiemmin vielä osannut edes uneksia.
Salla Wiklund
Kirjoittaja on kevään 2024 kauppatieteiden maisteri (johtaminen ja organisointi), Porin yliopistokeskuksen alumnineuvoston puheenjohtaja ja projektipäällikkö Prizztech Oy:ssä.