Alumnikolumni | 16.06.2020 12:00
Pori on ollut hyvä
Vuonna 2010 kohtasin elämässäni tilanteen, jossa uuden ammatin opiskelu oli välttämätöntä. Tulevaisuus tuntui epävarmalta. Olin juuri muuttanut Poriin ja tuohon aikaan kuljin päivittäin Kokemäenjoen yli. Usein mietin, mitä Etelärannasta näkyvä Puuvillan katolla erottuva Porin yliopistokeskus -teksti kätkisi alleen. Tarkempi tutustuminen aiheeseen avasi minulle aivan uudenlaisen mahdollisuuksien maailman - en ollut osannut kuvitella, että Porissa voisi opiskella yliopistossa, saati sitten peräti neljässä, mikä tuohon aikaan oli vielä mahdollista. Monipuolisesta koulutustarjonnasta oli helppo löytää tutkinto-ohjelma, joka tarjosi selkeän jatkumon aiemmille opinnoilleni.
Aikuisopiskelusta on tullut hyvin monelle tuttu elämänvaihe. Myös alakohtaiset uudistukset, kuten sosiaalihuollon ammattihenkilölaki, ovat ohjanneet monia työelämän konkareita takaisin opiskelun maailmaan. Muistan opiskeluajoilta erään elämänkulkua käsittelevän seminaarin, jossa luennoitsija kertoi, miten tänä päivänä tulee opiskella keskimäärin neljä tutkintoa pysyäkseen työelämässä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti. Tälle jaksoimme nauraa, me kurssille osallistujat kun olimme 20-65 -vuotiaita – kuka suoraan lukiosta opiskelemaan lähtenyt, kuka eläkepäiviensä ratoksi opiskelun aloittanut. Oli helppo todeta, miten aina on hyvä ikä opiskella!
Minä, joka en ennen vuotta 2010 ollut koskaan edes ajattelut yliopisto-opintoja, en olisi voinut käänteentekevämpiä vuosia elämääni toivoa kuin mitä opiskeluvuodet Porin yliopistokeskuksessa ovat olleet. Aikuisopiskelun, lapsiperhearjen sekä työn yhteensovittaminen loksahtivat kuin palapelin palaset kohdilleen. Pääsin osaksi poikkitieteellistä ja avointa yhteisöä, mistä olen saanut ammentaa lukemattomia oivalluksen ja ilon hetkiä. Sain elinikäisiä ystävyyssuhteita, hauskoja muistoja sekä ammatillisia verkostoja kuten myös työskentelymahdollisuuksia, joista olen kiitollinen!
Uudelleenkouluttautuminen tai hektisen ja alati uudistuvan työelämän vaateet voivat joskus tuntua ylitsepääsemättömiltä. Omalla kohdallani uudelleenkouluttautuminen ei kuitenkaan tarjonnut minulle pelkästään uutta ammattia, vaan täysin uutta sisältöä elämään ja lukemattomia uusia tulevaisuuden skenaarioita. Opiskelu aikuisena toi kaivatun hengähdystauon työelämään ja muutti pysyvästi sekä työurani että minulle näyttäytyvien vaihtoehtoisten tulevaisuuksien suuntaa.
Toivonkin, että voisin omalla kokemuksellani rohkaista muita, joiden tulevaisuus tuntuu epävarmalta, luottamaan koulutuksen, yhteistyön ja verkostoitumisen voimaan. Me Porissa olemme onnekkaita, kun tämä kaikki on meille tarjolla!
Eveliina Kaukkila, Vuoden alumni 2020
YTM, sosiaalityöntekijä
Työkykykoordinaattori/ Porin kaupunki & projektitutkija/ Tampereen yliopisto
Kirjoittaja on aiemmin työskennellyt sosiaalityöntekijänä terveydenhuollon eri ympäristöissä sekä projektipäällikkönä Tampereen yliopiston ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sote-palveluiden tueksi -hankkeessa. Lisäksi hän oli alusta loppuun asti mukana historian ensimmäisessä porilaisessa tekniikkaa ja yhteiskuntatieteitä yhdistävässä Robotalk-tutkimushankkeessa.