Pori osana oman elämän strategiaa

Ilman hyvää osaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä on vaikea menestyä työelämässä. Hyvä osaaminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan yhteistyötaitoja, intohimoa, rohkeutta ja unelmia. Nämä viittaavat osaltaan myös arvoihin tai asenteisiin. Osallistuin äskettäin nykyisen työnantajani organisoimaan arvopeliin, jossa pohdimme sitä, mitä yrityksen arvot meille merkitsevät. Jäin pohtimaan asiaa siltä kantilta, minkälaisia arvoja liittäisin omaan opiskelupolkuuni Porissa ja minkälaisia valmiuksia ne ovat tarjonneet myöhempää työelämää ajatellen.


​​​​​​​Oma opintopolkuni Porin yliopistokeskuksessa oli melko pitkä. Vuonna 2005 valmistuin kauppatieteiden maisteriksi ja vuonna 2014 kauppatieteiden tohtoriksi pääaineena laskentatoimi ja rahoitus. Opintopolkuni sisälsi niin ulkomaan vaihtoa Englannissa kuin tuotantotalouden opintoja silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Tampereen yliopistossa. Vuodesta 2005 aina vuoteen 2022 asti työskentelin Porissa Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä niin hallinnollisissa, opetuksellisissa kuin tutkimuksellisissa työtehtävissä. Koen, että kokemus kahdesta eri yliopistosta ja hyvin erilaisista työtehtävistä opetti paljon sekä mahdollisti laajojen kontaktiverkostojen rakentamisen. Tänä päivänä työskentelen Meyerin telakalla Turussa.

Lukiessani aikaisempia alumnikolumneja sain todeta, että moni oli pohtinut oman opiskelupolkunsa ja työelämän välistä yhteyttä jostain tietystä näkökulmasta. Lähestyn itse aihetta kulkemani opintopolun kautta oppimieni elämäntaitojen kautta, jotka nimesin arvoiksi. Eli sitä, mitä arvoja yhdistäisin omiin opintoihini Porissa? Tätä miettiessäni mieleeni nousivat sellaiset asiat kuin rohkeus, periksiantamattomuus sekä innovatiivisuus. Mielessä oli myös muita asioita, mutta lopulta valitsin ne jotka ensimmäisenä mielessäni liitin omaan opiskeluaikaani sekä työskentelyyni eri työtehtävissä.

Rohkeus – Vaihtoon lähteminen opintojen aikana oli asia, jonka olin päättänyt jo ennen opintojen aloittamista. Opiskelu ja työskentely ulkomailla opetti kielen lisäksi suvaitsevaisuutta, sinnikkyyttä sekä paljon vieraan maan eli tässä tapauksessa Ison-Britannian kulttuurista. Vaihto tarjosi myös mahdollisuuden laajentaa osaamista sellaisiin oppiaineisiin, joita Porissa ei opeteta, kuten kansainväliseen liiketoimintaan. Voinkin hyvin olla samaa mieltä silloisen Turun yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattorin kanssa siitä, että olemalla kuin kala vedessä eli kohtaamalla sujuvasti ja avoimesti erilaiset ihmiset ja tilanteet selviää vaihdossa hienosti.

Periksiantamattomuus/Sisu – Sisua mm. väitöskirjassaan tutkinut Emilia Lahti on todennut, että ”Sisu on voimaa, joka tulee ihan ensimmäiseksi tunnistaa ja tunnustaa. Ihan samalla tavalla kuin siemen kurottautuu kohti valoa, kurottautuu ihminenkin oikeissa olosuhteissa luontaisesti kohti sitä, missä hän toimii optimaalisella tavalla. Osa näistä olosuhteista muodostuu siitä, miten ajattelemme asioista ja orientoidumme toisiimme.” Väitöskirjan kirjoittaminen vaati periksiantamattomuutta, mutta sitä on vaadittu myös hyvin monessa yhteydessä opintojen aikana ja sen jälkeen. Mieleeni muistuu myös eräästä jatko-opintoihin sisältyneestä kirjasta lukemani ajatus siitä, että väitöskirja kannattaa omaksua ikään kuin ystäväksi, josta tarvittaessa saa tukea myös vaikeina aikoina. Mielestäni tämä on hyvin sanottu ja hyvä ohje kirjoitusprosessin ajaksi.

Innovatiivisuus – Asioiden kehittäminen on tärkeää, mutta se edellyttää pitkäjänteisyyttä. Näin totesi kollegani ICON 1 eli maailman suurimman risteilijäaluksen projektipäällikkö Olli Jantunen YLE-radion haastattelussa. Luovuudella on varmasti aina paremmat edellytykset kukoistaa, kun voidaan luottaa sen mahdollisuuteen myös lähitulevaisuudessa. Omalla kohdallani ristiinopiskelu, joka mahdollisti tuotantotalouden kurssien opiskelun Tampereen yliopistossa, loi pohjaa uusien innovatiivisten ideoiden syntymiselle avaamalla omaa ajatteluani teknistaloudelliseen suuntaan. Samalla se tarjosi mahdollisuuden verkostoitua ja luoda uusia tuttavuuksia, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Edellä kuvattujen arvojen – rohkeuden, sisun ja innovatiivisuuden – lisäksi listaa olisi voinut jatkaa vielä pidemmällekin. Tietoisesti jätin listasta pois yhteistyötaidot, joita ei koskaan voi painottaa liikaa. Olen tavannut yrittäjiä, jotka ovat todenneet, että aikanaan verkostoituminen oli jotain, minkä merkitystä ei tullut riittävästi omaksuttua eikä tehtyä. Verkostoitumisen merkitys on äärimmäisen tärkeä tämän päivän työelämässä, väittäisin, että jopa itse faktatietoa tärkeämpää.

Lopuksi haluaisin sanoa, että opinto- ja työelämäpolkuja on monia eikä yhtä oikeaa tapaa toimia tai edetä ole. Pääasia on, että jokainen meistä löytää sen itselle oman ja luontevan väylän. Päätän tämän kirjoituksen entiseltä esihenkilöltäni Martti Sinisalmelta opittuun toteamukseen: ihmisillä on taipumus tehdä ongelmia sen sijaan, että he yrittäisivät ratkaista niitä. Pyritään siis jokainen itse siihen, että olemme itse osaltamme edistämässä ratkaisujen löytymistä.

Teksti: Salla Siivonen, Porin yliopistokeskuksen alumni