Alumnikolumni | 09.04.2025 09:00
Porista Norjan vuonoille pelialaa rakentamaan
Kun aloitin opinnot Porin yliopistokeskuksessa vuonna 2012, en osannut aavistaa, mihin suuntaan elämäni lähtisi. Valitsin Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman lähinnä siksi, että sen nimessä mainittiin sana kulttuuri – en oikeastaan tarkalleen tiennyt, mitä olin untuvikkona suoraan lukiosta menossa opiskelemaan. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että digitaalinen kulttuuri olisi minulle oikea valinta.
Opintojeni aikana syvennyin erityisesti pelikulttuuriin, kulttuurituotantoon ja digitaaliseen viestintään. Porin yliopistokeskus tarjosi humanistille hienon mahdollisuuden opiskella myös kauppakorkeakoulun puolella, ja valitsin opintoja markkinoinnin, johtamisen ja yrittäjyyden parissa. Yli kymmenen vuotta sitten peli- ja kulttuurialoilla ei juuri ollut valmiita koulutuspolkuja, joiden kautta olisi voinut yhdistää liiketoimintaosaamisen peleihin ja muihin kulttuurituotteisiin. Siksi räätälöin opintoni oman mielenkiintoni mukaan, ja tämä erilaisten osaamisalueiden yhdistely on osoittautunut urallani monesti arvokkaaksi valttikortiksi.
Vaihto-opiskeluvuosi Norjan Bergenissä muutti kaiken. Alun perin ajattelin viipyväni vain yhden lukukauden, mutta viihdyin niin hyvin, että päätin jäädä. Nyt olen asunut Bergenissä pian yhdeksän vuotta, eikä minulla ole aikomusta muuttaa pois täältä, kauniista vuonojen kaupungista. Sain hyvää esimakua viime vuosien etätöistä osallistumalla ainoana opiskelijana graduseminaareihin etäyhteydellä Norjasta vuosina 2017–2018. Samalla työskentelin täällä pelikehityksen parissa projektipäällikkönä ja käytin omaa työtäni graduni case-esimerkkinä.
Norja on tarjonnut yllättävän hyviä mahdollisuuksia pelialan markkinoinnin parissa, vaikka ala on täällä pienempi kuin Suomessa. Pienempi kenttä on ollut minulle motivoiva tekijä, sillä olen päässyt vaikuttamaan, kehittämään ja muokkaamaan alaa vuosien saatossa tavalla, johon en välttämättä olisi päässyt Suomen jo vakiintuneemmassa pelialan ekosysteemissä. Tällä hetkellä työskentelen mobiilipelien kansainvälisen markkinoinnin johtamisen parissa.
Olen aktiivinen ja laajalti verkostoitunut Norjan pelialan yhteisöissä, ja kiinnostunut erityisesti tasa-arvotyöstä. Toimin Women in Games Norwayn hallituksessa ja pyrin osaltani edistämään monimuotoisuutta pelialalla. Pelaajat muodostavat valtavan monimuotoisen yhteisön, ja heitä puhuttelevat ja heille myyvät parhaiten pelit, jotka syntyvät monimuotoisten, kohdeyleisöään syvällisesti ymmärtävien tiimien käsissä.
On tärkeää, että pelialalla näkyy eri taustoista tulevia ihmisiä – ei vain pelinkehittäjinä, vaan myös muissa rooleissa, kuten ylimmässä johdossa ja liiketoiminnan kehittämisessä. Erityisesti nuorille voi olla vaikeaa kuvitella itseään alalle, jos ei koskaan näe ketään edes etäisesti itseään muistuttavaa henkilöä vastaavissa rooleissa. En itsekään muista nähneeni yhtäkään naista pelinkehittäjänä silloin, kun aloittelin opintojani digitaalisen kulttuurin parissa, vaikka olen aina pelannut paljon. Jos roolimalleja olisi ollut enemmän, olisin ehkä jo alusta asti suunnannut opintoni vielä tavoitteellisemmin sen sijaan, että valitsin koulutusohjelman lähinnä siksi, että “tutkinto-ohjelman nimessä viitataan kulttuuriin niin se on varmaan ihan kivaa”.
Kun mietin matkaani Porista Bergeniin, en voi olla hymyilemättä. Se, mikä alkoi sattumana ja uteliaisuutena, on muuttunut nousujohteiseksi uraksi kansainvälisellä pelialalla. Porin yliopistokeskus antoi minulle vahvan pohjan, jolta ponnistaa. Opin, että uraunelmia kannattaa tavoitella ja uskaltaa tehdä myös ne asiat, jotka pelottavat – kuten lähteä yksin vaihtoon maisterivaiheen lopussa paikkaan, jossa ei ole koskaan ennen käynyt. Mitä jos kaikki meneekin hyvin?
Katriina Penttilä
Kirjoittaja on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 2018 Porin yliopistokeskuksessa toimivasta Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmasta.