Alumnikolumni | 26.03.2024 13:53
Unelmien toteuttamiselle on harvoin yhtä ainoaa oikeaa hetkeä tai reittiä
Siirrämme usein unelmien toteuttamista odottaen jotakin oikeaa, täydellistä hetkeä. Sellaista tyhjyyttä ammottavaa aukkoa kalenteriin kuitenkin harvoin syntyy itsestään vaan se vaatii valintoja – aktiivisen päätöksen ja aktiivisia tekoja unelmien toteuttamiseksi. Ei ole myöskään yhtä ja ainoaa reittiä saavuttaa unelmia, vaan samat unelmat voi saavuttaa aivan eri valintoja tehden ja eri elämänvaiheissa.
.
Meillä kaikilla on unelmia – minullakin. Jo lapsena haaveilin yliopistoon pääsemisestä. Silloin toki haaveenani oli eläinlääkärin ura, monen lapsen unelma-ammatti. Lopulta yliopistoon elämässäni päädyinkin, mutta en eläinlääketiedettä opiskelemaan, vaan kauppatieteitä. Reittivalintani yliopisto-opintoihin ei kuitenkaan ollut osaltani ehkä se suoraviivaisin.
Monet päätyvät yliopistoon lukio-opintojen kautta – usein hyvin piankin niiden jälkeen. Itse päädyin ei niin kovin opiskeluorientoituneen yläasteajan jälkeen ensin kymppiluokalle ja sen jälkeen työelämään. Vasta tämän jälkeen suoritin ammattikoulututkinnon. Varsinaisesti en ollut ajatellut meneväni ammattikorkeakouluun, mutta hyvin pian toisen asteen opintojen alkamisen jälkeen olin jo matkalla kohti sitä unelmaa. Sinne päästyäni huomasin, että lukio-opintojen puuttuminen toi hieman haastetta erityisesti matemaattisten aineiden sekä kieliopintojen suorittamiseen, mutta niin kuin muissakin opinnoissani, opettajien vankkumaton tuki sekä ystävieni ja opiskelutovereideni kannustus auttoivat minua onnistumaan niissäkin. Unelmien toteuttamisen kannalta on siis hyvin merkityksellistä, millaisilla ihmisillä me itsemme elämässämme saamme ympäröidä.
Kun valmistuin aikoinaan ammattikorkeakoulusta, ajattelin, että jonain päivänä haluaisin vielä opiskella lisää. Vuosia kului ja koskaan ei tuntunut olevan oikea hetki lähteä työelämän pyörteistä opintojen pariin. Mutta aika harvoin unelmille on niitä oikeita hetkiä. Hiljalleen vuosien kuluessa hyvä johtaminen alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja aloin pohtia läheisilleni ääneen jatko-opiskelemaan lähtemistä. Vuonna 2020 oli se hetki, kun otin selvää, mitä kauppatieteiden maisteriksi opiskelu todella vaatisi ja silloin tein päätöksen priorisoida vapaa-aikani työn ohella opiskeluun avoimessa yliopistossa. Vuotta myöhemmin kasassa oli lähes 80 opintopistettä johtamisen ja organisoinnin opintoja sekä opiskelupaikka Turun yliopiston kauppakorkeakouluun maisterivalinnan kautta.
Niinpä päädyin Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikköön opiskelemaan johtamista ja organisointia asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaan, tehtyäni yli viidentoista vuoden uran pääosin turvallisuuden parissa teollisuudessa erilaisissa projekti-, kehitys- ja muutosjohtamisen tehtävissä. Päivääkään en ole katunut tätä valintaa. Näiden kahden opiskeluvuoden aikana opin analysoimaan ja lähestymään johtamista hyvin monesta eri näkökulmasta sekä hyödyntämään näitä oppeja myös itse työelämässä luodakseni omalta osaltani yhä parempaa työelämää.
Mutta vaikka opinkin näiden kahden vuoden aikana valtavasti johtamisesta ja ylipäätään työelämästä hieman eri näkökulmasta katsottuna, se ei ollut kuitenkaan näiden opintojen ainut anti. Samalla opin paljon itsestäni ja sain myös tutustua moneen aivan mahtavaan opiskelutoveriin sekä huippuasiantuntevaan yliopiston henkilöstöön. Jälleen kerran siis olen huomannut olevani hyvin etuoikeutetussa ja onnekkaassa asemassa sellaisten ihmisten ympyröimänä, jotka kannustavat, joilta olen saanut oppia valtavasti ja jotka luovat ympärilleen positiivista yhdessä tekemisen ilmapiiriä.
Kuten alussa sanoin, meillä kaikilla on unelmia ja harvoin niiden toteuttamiselle on niin sanottuja oikeita reittejä tai aikoja. Unelmista kannattaa kuitenkin puhua ääneen. Ääneen lausuttuna ne usein ovat askeleen lähempänä toteutumista, alkavat hiljalleen ohjata tekemistämme, päätöksiämme ja muuttua näin todeksi, aktiiviseksi tekemiseksi. Myöskään ne valinnat, jotka olemme aikaisemmin elämässämme tehneet – kuten itselläni lukion käymättä jättäminen, eivät todellisuudessa usein määritäkään loppuelämäämme. Unelmiin on vain erilaisia polkuja, mutta lopputulos voi silti olla sama. Lisäksi sillä on merkitystä, millaisilla ihmisillä me olemme elämässämme itsemme ympäröineet. Olkaamme siis kaikki jatkossa toistemme tukijoita ja mahdollistajia ja uskaltakaamme rohkeasti sekä unelmoida että toteuttaa unelmia. Tämän parempaa hetkeä niille ei ole elämässä luvassa.
Hanna Lehtola
Kirjoittaja valmistui vuonna 2023 Kauppatieteiden maisteriksi Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta pääaineenaan johtaminen ja organisointi.