<< Takaisin

’Voisit kyllä jäädä sairaseläkkeelle’, huokaisi työterveyslääkäri vastaanotolla. Monen vuoden tapaamisten ja sairaslomien jälkeen hän näki jo ihmisen päältä, että vasta nelikymppinen ja muutoin täydessä työkunnossa oleva mies oli väsynyt. Todella väsynyt. Oli elänyt, käynyt töissä ja sinnitellyt lähes vuosikymmenen Meniere-taudin kiusaamana periksi antamatta. Taistelu oli vaatinut veronsa ja se näkyi.

Periaatepäätös, että toinen heistä kahdesta väistyy, mies tai tauti, oli rankka. Mies ei kuitenkaan antanut periksi, vaan sinnitteli varsin invalidisoivan sairauden kiusaamana ja pahasti alentuneen ja puuroutuvan kuulonsa kanssa, milloin vähän parempina, milloin huonompina päivinä. Luonne ei antanut periksi luovuttaa. Vähänkin paremmista päivistä sai sen verran energiaa, että jaksoi.

Digitalisaatio kuitenkin pelasti miehen, työelämän ja paljon muuta. Sisäkorvaistuteleikkausten jälkeen kuulo palautui, jos ei nyt ihan luomukuuloksi, niin ei paljon toisinkaan. Kuulo oli jälleen tasainen ja selkeä jokaisena päivänä, eikä vaihdellut enää huonosta erittäin huonoon. Myöskään stressi ei vaikuttanut kuuloon, vaikka olisi kuinka tiukka neuvottelu ollut tulossa töissä.

Uudet mahdollisuudet valtasivat mielen. Pitkään haaveena ollut jatko-opiskelu palautui ajatuksiin. Se hetki olisi viisikymppiselle miehelle nyt ja heti, jos uutta tietoa mieli käyttää hyväkseen.

Porin DI-väylä tarjosi hienon mahdollisuuden 1980-luvun koneinsinöörille. Hyvin sillä tutkinnolla oli pärjätty tähänkin asti ja ehkä pärjäisi eläkepäiviin saakka, mutta uusi oppi ja tieto kiinnostivat. Työkin oli näyttänyt parhaat puolensa, sillä työarki alkoi olla rutinoitunutta ja yllätyksetöntä. Kaikki oli tavallaan jo koettu sillä rintamalla.

Väylä-opinnot testasivat opiskelijan motivaatiota ja onnistuessaan veivät nopeasti tutkinto-opiskelijaksi ja siitä kokonaan opintovapaalle. Kunnon opintovapaa takasi keskittymisen täyspäiväiseen opiskeluun. Opintovapaa oli myös hyvä katkos pitkään jatkuneelle työelämän putkelle. Oli mahtava tunne, kun uutta tietoa tulvi opiskelijan hyödynnettäväksi suuret määrät - siihen asti kun oli lähinnä tottunut jakamaan tietoa.

Opiskeluaika kului nopeasti ja tiiviisti. Opiskeluhaluja olisi riittänyt pidempäänkin, jopa tuplatutkintoon asti, mutta työ alkoi taas kiinnostaa. Uusi tutkinto mahdollisti uuden uran ja aiempaa laajemman roolin yrityksessä. Kokonaan oma juttunsa oli sopivasti valikoitunut diplomityö digitalisaation mahdollisuuksista. Näitä mahdollisuuksia pääsin pilotoimaan tuotannossa heti töihin palattuani. Sen hedelmiä kerätään myös lähitulevaisuudessa.

Tämä tarina on esimerkki sitkeydestä, motivaatiosta, periksiantamattomuudesta ja mahdollisuuksista. Suomalainen yhteiskunta tarjoaa hyvät mahdollisuudet itsensä kehittämiseen iästä ja taustasta riippumatta. Erityiskiitokseni kuuluu Porin yksikön huipputiimille!

Rauli Yrjänä
Kehitysjohtaja
FSP Finnish Steel Painting Oy

Kirjoittaja valmistui johtamisen ja tietotekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2019 pääaineenaan ohjelmistotuotanto ja sivuaineena data-analyysi.

Kuva: Pasi Miettinen/Zeroten Oy