Alumnikolumni | 05.11.2024 14:25
Vastoin odotuksia, kaikki meni kuten pitää
Astelin ensimmäisen kerran sisään Porin yliopistokeskuksen ovista yli 12 vuotta sitten. Enpä arvannut tuolloin, että viettäisin talossa kymmenen vuotta – tarkalleen ottaen en ole lähtenyt Puuvillasta vieläkään.
Kun sain tiedon opiskelupaikasta Porissa, olin hieman järkyttynyt. Lykkäsin opintojen aloitusta armeijan vuoksi, ja vannoin hakevani vielä seuraavan keväänä opiskelemaan jonnekin muualle. Haaveissani siinsivät Helsinki, Tampere tai Turku – oikeastaan mikä tahansa muu paikka kuin Pori.
Seuraavana keväänä lukuinto jäi laihaksi, ja niin aloitin opinnot silloisessa kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa syksyllä 2012. Vielä opintojeni alussa olin varma siitä, että vaihdan vielä alaa ja muuta jonnekin muualle, suurempaan opiskelijakaupunkiin. Uusi kotikaupunki tuntui suorastaan rangaistukselta, kun napanuora kotikaupunkiini Harjavaltaan ei päässyt katkeamaan kunnolla.
Syksyn aikana hurahdin opiskeluun. Pääaineekseni valikoitui digitaalinen kulttuuri, mutta opiskelin innokkaasti myös kulttuuriperinnöntutkimusta, museologiaa, kulttuurituotannon suunnittelua, journalistiikkaa ja viestintää sekä myöhemmin myös kauppatieteitä. Sukelsin myös opiskelijaelämän syvään päähän ja löysin itseni heti ensimmäisenä vuotena niin ainejärjestön hallituksesta kuin ylioppilasteatterista. Pian mukaan tulivat myös Porin ylioppilaslehti Pointti, Pointer ry:n toiminta sekä myöhemmin vielä Turun ylioppilaskunnan edustajisto. Halusin ja sain vaikuttaa, olla mukana. Elin ja hengitin opiskelijaelämää vuodesta toiseen.
Kun valmistuin syksyllä 2018, olo oli tyhjä. Olin aina ajatellut, että viimeistään valmistumisen kynnyksellä pakkaan tavarani ja lähden jonnekin muualle. Puuvillan tiiliseinät tuntuivat kuitenkin edelleen kovin kotoisilta ja tein monta väliaikaisratkaisua: perustin toiminimen, ja päätin ryhtyä viestintäalan yrittäjäksi. Vain väliaikaisesti tietenkin. Hain myös opintojen täydennysoikeutta ja istuin töiden ohessa kauppakorkean luennoilla, ihan vain vahvistaakseni osaamistani viestinnän ja markkinoinnin parissa.
Kuusi vuotta myöhemmin olen edelleen päätoiminen yrittäjä ja sen ohella kauppatieteiden maisteri.
En ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään tarkkoja suunnitelmia. Unelmia minulla toki riittää, mutta ei tarmoa lähteä niitä kohti. Sen sijaan olen monesti antanut virran viedä ja katsonut mitä elämä eteen tuo. Tähän mennessä taktiikka on ollut hyvä. Olen tuplamaisteri, teen asiantuntijatyötä, jossa viihdyn ja olen samaan aikaan oman itseni pomo. Opiskelijajärjestöt ovat vaihtuneet muihin järjestö- ja yhdistystehtäviin ja olen mukana myös UCPorin alumnitoiminnassa.
En koskaan haaveillut asioista, joita olen saavuttanut, mutta vastoin kaikkia odotuksia minulla on vahva tunne siitä, että kaikki on mennyt juuri kuten pitikin. Tarkemmin sanottuna en olisi edes osannut haaveilla kaikesta tästä, saati tehdä tavoitteellista työtä haaveiden toteuttamiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin saanut kaiken valmiina, päin vastoin. Olen tehnyt valtavan määrän työtä: kirjoittanut lukemattomia esseitä, päntännyt tentteihin, valvonut öitä artikkeleiden äärellä ja kirjoittanut kaksi gradua. Samaan aikaan olen tehnyt töitä koko opintojen ajan, harrastanut ja ollut mukana vaikuttamassa. Se on vaatinut toisinaan myös veronsa, mutta lopulta luulen keksineeni avaimen onneen (ja menestykseen).
Kaikki unelmat eivät toteudu, mutta elämä tarjoaa meille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia unelmia. Meidän tehtävämme on tunnistaa juuri meille sopivat unelmat ja lähteä niitä kohti, vaikka ne eivät olisi kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Näin pettymysten sijaan elämä onkin täynnä valtavan ihania, odottamattomia ja elämän aivan toiseen suuntaan heittäviä yllätyksiä.
Teen yrittäjänä töitä muun muassa Viestintätoimisto Kumppanialle. Heidän toimistonsa sijaitsee Puuvillassa, samalla sisäpihalla, josta pääsee ravintola Sofiaan. Toimistopäivinä tulen joskus sisään yliopistokeskuksen pääovista, kuljen läpi aulan ja jatkan matkaa Sofian ovista sisäpihalle. Haaveissani olen Puuvillan tiiliseinien suojassa vielä pitkään. Nähtäväksi jää, millaiset suunnitelmat elämällä on.
Tytti Wallenius
Kirjoittaja on valmistunut vuonna 2018 filosofian maisteriksi Turun yliopiston Porin yksiköstä sekä 2022 kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.