Mentorointi

Mentor auttaa kun tutkimus jumittaa

24.9.2008

Filosofian tohtori, dosentti Jari Palomäki auttaa väitöskirjansa kanssa kamppailevia tutkimusten solmukohdissa. Porin yliopistokeskuksen tutkijakoululaisten mentorointi on uraauurtavaa koko Suomessa.

– Tutkimuksessa on aina tärkeää selvittää ensin, mihin ongelmaan etsitään vastausta. Kun ongelma on sopivasti muotoiltu ja rajattu, niin seuraavaksi on löydettävä menetelmä ja se tie, jonka avulla ongelmaan saadaan ratkaisu. Tämän jälkeen pitää perustella miksi juuri tämä saatu olisi hyvä ratkaisu kyseiseen ongelmaan ja mitä muita ratkaisuja mahdollisesti voisi olla, ja mitä seurauksia siitä voisi olla, Palomäki kertoo tutkimustyön lähtökohdista.

Jari Palomäki huomauttaa mentoroinnin olevan eri asia kuin tutorointi.
– Minä en anna opintojen ohjausta, vaan olen vanhempi tutkija ja annan kokeneempana tutkijana ohjeita tutkijoiksi tuleville. Väitöskirjahan on tutkijan ammattitutkinto, mutta tutkijan työhön liittyvät myös erilaiset tieteellisten julkaisujen ja konferenssiesitelmien tekemiset, muut tieteelliset esitelmät ja julkaisut ja vaikkapa apurahojen hakemiset, näihin kaikkiin liittyvissä asioissa annan apua.

Mentor voi auttaa tutkijoita myös esimerkiksi tieteenfilosofiaa ja -metodologiaa, tieteen ja tutkimuksen etiikkaa, tai akateemisia käytäntöjä koskevissa kysymyksissä.

Tarve kentältä

Mentorointiin on Porin yliopistokeskuksessa Jari Palomäen mukaan selkeästi tarvetta. Monilla on kyllä kaikki opintosuoritukset väitöskirjaa varten kerättynä, mutta itse väitöskirja voi odottaa pitkäänkin valmistumistaan.

– Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikössä tarve mentorointiin lähti oikeastaan jo vuonna 1997, kun pidin tieteenfilosofian peruskurssia. Silloin keskusteltiin siitä, mitä tulisi opettaa kun diplomitöistä alkoi tulla liian yksitotisia. Myöhemmin tieteenfilosofian kursseille tuli mukaan Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön opiskelijoita ja nyt mukana on jo kaikkien viiden Porin yliopistokeskuksessa toimivien yliopistoyksikön opiskelijoita. Jatko-opiskelijoiden mentorointi puolestaan alkoi ensin koeluontoisesti vuonna 2002 TTY:n tohtorikoulussa.

– Aluksi kävin keskustelemassa jopa väitöskirjan tekijöiden työpaikoilla väitöskirjan etenemisestä. Saimme mentoroinnista kuitenkin niin hyviä tuloksia, että päätimme laajentaa mentor-toimintaa koskemaan koko Porin yliopistokeskusta, Palomäki muistelee ja ilmaisee samalla kiitollisuutensa mentorin ”mentorille” eli TTY:n tohtorikoulun johtaja professori Hannu Jaakkolalle, joka on perehdyttänyt hänet yliopistoon organisaationa.

– Professoreillahan on valtavasti töitä, ja he joutuvat jakautumaan moneen suuntaan. Kaikkien omien töidensä lisäksi heillä ei välttämättä ole aikaa syventyä kaikkiin jatko-opiskelijoiden ongelmiin, jolloin mentorille on selkeästi tarvetta. Kun tutkimuksen tekijä käy ensin keskustelemassa yleisluontoisemmista ongelmista mentorin kanssa ja lähestyy sen jälkeen professoria, hän voi oppiaineen professorin tapaamisessa keskittyä tutkimuksensa kannalta olennaisiin sisällöllisiin asioihin.

Erilaisia ongelmia

Väitöskirjojensa kanssa kamppailevilla Jari Palomäki on havainnut olevan hyvinkin erilaisia ongelmia. Joillekin ongelma voi olla psykologinen, joillekin taas ongelmat voivat olla muodollisia, kuten miten tutkimus tehdään ja miten se jäsennetään tai miten lähdeluettelo laaditaan. Jotkut haluavat työstään aina vain paremman ja toiset puolestaan tarvitsevat neuvoja alusta alkaen, kun eivät tiedä millainen väitöskirja on ja mitä siltä odotetaan.

– Muodolliset ongelmathan ovat helposti opittavissa. Voin sanoa, että laittakaa sen että-sanan eteen pilkku, ettei työ nyt ainakaan siitä jää kiinni. Psykologiset ongelmat taas voivat olla esimerkiksi sellaisia, että rima on kovin korkealla, kun ei oikein tiedetä mitä odotetaan. Luullaan, ettei suurin piirtein voi tulla ovesta sisään, ellei työssä olla yhdistetty kvanttimekaniikkaa ja suhteellisuusteoriaa. Ongelmat voivat liittyä myös ns. akateemiseen pätkätyöläisyyteen ja ajankäyttöön. Tutkija voi olla kiireisissä projektitöissä, eikä pysty keskittymään väitöskirjaansa, Palomäki luettelee.

Työssään tutkijoiden apuna Palomäki korostaa myös itsestä huolehtimisen tärkeyttä.
– Filosofina en malta olla puhumatta elämänarvoista. Välillä pitää työstä pitää taukoja. Omasta terveydestä täytyy pitää huolta ja samoin ystäväpiiristä. Pitää muistaa myös koiran ulkoiluttaminen ja perhe-elämä ja antaa alitajunnan hoitaa väitöskirjan vaatimaa ajatustyötä sillä välin.

Kaasutusta ja kansainvälisyyttä

Mentor voi toimia myös tutkijan eräänlaisena apumoottorina, joka kannustaa työntekoon.
– Jotkut ovat sanoneetkin, että minulla pitäisi olla liperit kaulassa, kun he tulevat tunnustamaan, ettei työ nyt oikein ole edistynyt, Palomäki naurahtaa.

Mentorin työtään Palomäki vertaa osittain myös ”Ahtisaaren työhön”.
– Täällä yliopistokeskuksen huoneissa on valtavasti hienoja ja fiksuja ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä mitä toisessa huoneessa tapahtuu. Nyt minä kuljen huoneesta toiseen, tapaan tutkijakoulun väkeä ja synkronoin tutkimuksia. Myös kansainvälisten kontaktien luominen tutkijoille on tärkeää.

Tulevaisuudessa Jari Palomäki uskoo ristiinopiskelumahdollisuuksien myötä Porin yliopistokeskuksesta valmistuvan aivan omia UCPorin-näköisiä väitöskirjoja. Sitä ennen Palomäki kehottaa rohkeasti tulemaan hänen juttusilleen, jos tarvetta on.
– Ja pitää muistaa, että keskustelut mentorin kanssa ovat ehdottoman luottamuksellisia, Palomäki korostaa.


Kesällä Jari Palomäki irrottautuu käsitesysteemien logiikan tai tieteen filosofian opuksista ja tarttuu toisenlaisiin kirjoihin. Viime kesänä Shakespearen Hamlet innoitti kirjoittamaan tarinan, jossa Hamlet saapuu perusongelmansa ”ollako vai eikö olla” kanssa tapaamaan mentoria. Palomäen kertomuksen voit lukea täältä.


Teksti ja kuvat: Eija Hammarberg