Loppusuoralla | 21.05.2021 13:00
Kestävää muovista kulttuuriperintöä
Paha, pahempi, muovi? Vuoden opinnäytetyö syventää ymmärrystä muovin kulttuuriperinnöstä. Yliopisto-opintojen ja työhistorian yhdistyessä aukeni myös akateeminen ura.
Porin yliopistokeskuksen alumnineuvosto valitsi vuoden 2020 opinnäytetyöksi filosofian maisteri Aura Collianderin pro gradun Muovin kytkennät museossa: Uusmaterialistinen näkökulma materiaaliseen peliperintöön. Tutkielma on tehty Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineeseen. Tapausesimerkkinä Colliander käytti Suomen pelimuseota.
Teoreettisella työkalupakilla käytännön johtopäätöksiin
Palkittu opinnäyte on teoreettisesti varsin tiheä ja tarkka, mutta sen kautta päädytään hyvinkin käytännölliseen ehdotukseen muovien säilytyksestä museoissa. Toisin kuin voisi äkkiseltään ajatella, muovin säilyttäminen museoympäristössä on ongelmallista fyysisen hajoamisen takia.
Tämä ei kuitenkaan ole muovin ainoa ongelma museossa: kestävän kulttuuriperinnön kysymykset nousevat esiin. Colliander ehdottaa tutkimuksessaan museoihin suunnitelmallisuutta muovisen esineen elinkaaren määrittämisen kautta. Ainoastaan osa muovisista artefakteista voidaan säilöä pitkäaikaisesti.
Gradussa käytetään käsitteinä tutkimussommitelmaa ja ajelehtimisen metodia. Tutkimussommitelman avulla tuodaan esille elementtejä, joista tutkimus koostuu. Näitä ovat esimerkiksi tutkimusaineisto, tutkijan minä, tavoitteet ja tulokset. Ajelehtimisen metodi mahdollistaa tutkijan oman läsnäolon aineiston kertymisessä, mutta se myös loitontaa tutkijaa ohjailemasta liiaksi tapahtumien kulkua. Ajelehtimisen metodi on läsnä myös analyysin aikana ja kuljettamassa teorioita aineiston äärelle. Se tuo tiettyä ennakoimattomuutta, joka on johtanut uudenlaisiin tuloksiin.
Muovi kulttuurimme keskeisenä materiaalina
Muovi tuntuu olevan melkein kirosana tai ainakin kauhukuva nykyaikana. Kuitenkin, kuten Colliander toteaa, muovit ovat perustavanlaatuisella tavalla läsnä ja sekoittuneet kulttuuriimme.
- Muoveissa minua kiehtoo niiden paradoksaalisuus ja omituisuus. Olen konservaattorina ja sen myötä käsityöläisenä perehtynyt muovien lisäksi myös perinteisempien materiaalien työstämiseen, käyttäytymiseen ja elinkaariin. Muovit ovat olleet eräitä keskeisistä materiaalisen kulttuurin aineksista jo muutaman sukupolven ajan, mutta niihin ei liity käsityöperinnettä kuten esimerkiksi puuhun.
- En varsinaisesti pidä muoveista omassa arjessani, mutta niiden välttely on mahdotonta, ellen ole valmis hylkäämään lähes kaikkea nykyistä ja lähimenneisyyden kulttuuria.
Opinnot yliopistokeskuksessa johtivat uudelle elämänpolulle
Collianderin uran suunta muuttui yliopiston myötä. Konservaattorina työskennellessään hän aloitti maisteriopinnot ikään kuin harrastuksena. Opinnot veivät kuitenkin mukanaan:
- Gradun parissa ajelehdin sellaisen tutkimuksen maailmaan, jota ei oikeastaan ollut olemassa vielä liikkeelle lähtiessäni. Siitä maailmasta en aio luopua, vaan konservaattorin työt ovat vaihtuneet tutkimustyöhön.
Colliander valmistui filosofian maisteriksi kesäkuussa 2020 ja aloittaa jatko-opinnot tulevana syksynä. Tohtorin oppiarvoon vaadittava väitöskirja syventää samaa teemaa kuin pro gradu, muovisen kulttuuriperinnön kestävää säilyttämistä museoissa. Colliander sai vastikään Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta apurahan tutkimustyöhönsä.
Hyvät edellytykset tutkimukselle on, sillä alumnineuvostokin kiinnitti vuoden opinnäytetyön perusteluissa huomiota alan tieteelliseen keskusteluun osallistumiseen vahvalla nuoren tutkijan äänellä ja poikkeuksellisella varmuudella.
Tutustu Collianderin pro gradu -tutkielmaan UTUPubissa >>
Teksti: Jyri Luonila
Kuva: Aura Colliander