Muutokset Satakunnan matkailun helmessä

Ajallisesti tutkielma rajautuu 1800-luvun lopusta nykypäivään, minkä ansiosta Kalliomäki on saanut laajan kuvan Vanhan Rauman muutoksesta ränsistyneestä asuinalueesta kansainvälisesti tunnetuksi matkakohteeksi.

Kalliomäki on Porista kotoisin, mutta kiinnostui Vanhasta Raumasta maisemantutkijan näkökulmasta.

- Aloitin opiskelun kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa suoraan lukiosta, joten mitään alaan liittyvää koulutusta minulla ei aiemmin ollut. Jatkoin maisteriopintoihin, kun olin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi. Pääaineeni oli maisemantutkimus ja valmistuin filosofian maisteriksi kesällä 2020, Kalliomäki kertoo.

Maisemantutkimuksessa Kalliomäkeä on kiinnostanut ennen kaikkea se, miten ihminen näkyy maisemassa. Tämän hän halusi myös jotenkin osaksi graduaan.

- Olen opiskellut kulttuuri- ja elämysmatkailua sivuaineena ja sieltä jäi mielenkiinto matkailun näkökulmaan. Näin ollen päädyin muotoilemaan tutkimusaihettani näiden kiinnostuksen kohteiden kautta, sanoo Kalliomäki.

Havainnointia paikan päällä

Yhtenä tutkimusmenetelmänä Kalliomäki on käyttänyt havainnointia, sekä matkasesongin aikaan että sen ulkopuolella. Näin hän sai tietoa sesongin vaikutuksista alueen ilmeeseen, mutta myös matkailijoille tarkoitetun alueen ja niin sanotun alueellisen takahuoneen erot tulivat näkyväksi.

- Lisäksi olen muun muassa analysoinut vanhoja valokuvia sekä matkailuesitteitä ja Rauman kaupungin kunnalliskertomuksien tarkastelu osoittautui tärkeäksi tutkimusta tehdessä.

Muutos ei lopu

Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että Vanhassa Raumassa matkailun aiheuttamat muutokset ovat voimakkaimmillaan nykypäivänä. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet alueen maisemassa ja palvelurakenteessa 1990-luvulta lähtien. Alueella on nykyään selvä matkailijoille tarkoitettu alue, jonka ulkopuolella alueen ilmettä ei ole niin voimakkaasti lavastettu.

- Aihetta ei missään nimessä tullut tutkittua tarpeeksi. Olisi ollut vielä monta asiaa, jotka olisin halunnut ottaa mukaan tutkimukseen, mutta muun muassa aikataulullisista syistä tiettyjä asioita piti jättää pois. Lisäksi aihe olisi paisunut järisyttävän isoksi, Kalliomäki kertoo.

Tuleville graduntekijöille

Emma Kalliomäki kirjoitti gradunsa vuodessa, joten tekeminen oli hyvin intensiivistä koko sen ajan. Graduohjaaja Maunu Häyrysestä oli suuri apu koko prosessin ajan.

- Gradun tekoprosessi oli hyvin aikaa vievää, mutta kuitenkin palkitsevaa kun sai ajatuksiaan selvennettyä tekstiksi asti.

Nyt valmistumisen jälkeenkin hän voi edelleen tuntea kaikki tunteet ahdistuksesta onnistumiseen, jotka olivat gradun tekoprosessin ajan mukana.

- Ohjaajistani oli paljon apua omassa graduntekoprosessissa, joten kannustan jokaista tulevaa gradun kirjoittajia olemaan omiin ohjaajiinsa aina yhteydessä kun tuntuu ettei työ etene, ohjeistaa Kalliomäki.

Teksti: Antti-Jussi Marjamäki
Kuva: Antti Suominen, Satakunnan Museo, Satakunnan Kansan kuva-arkisto, SK784:3. Finna-tietokanta