Tupsulakin voimalla
Tuore diplomi-insinööri Ida-Maria Lehto yhdisti onnistuneesti opiskelun, työnteon ja pienten lasten äitiyden. Aikatauluttamalla kaikki sujui, ja Lehto voisi jopa ryhtyä tekemään samaa pakettia uudestaan.
Ida-Maria Lehdon rentoutumiskeinot ovat leipominen ja remontointi.
Diplomi-insinööriksi viime kesänä valmistuneella Ida-Maria Lehdolla oli tutkinto tiukasti tähtäimessä. Hän urakoi samaan aikaan töissä Rauman UPM:llä ensin hankinnan parissa, myöhemmin massavalmistuksen prosessikehitys- ja kunnossapitoinsinöörinä, opiskeli Tampereen yliopiston Porin yksikön Johtamisen ja tietotekniikan DI-ohjelmassa ja toimi äitinä kahdelle pienelle lapselleen. Miten se tehtiin, ja millainen maku parin vuoden monimuoto-opiskelusta jäi suuhun?
- Mitä ne ihmiset tekee, kun on vapaa-aikaa, mietti Ida-Maria kesäiltojen vapautta ihmetellen, kun ei enää tarvinnut aikatauluttaa joka hetkeä opiskelun rattaita sekaan sovitellen.
Miten kaikki rattaat saadaan pyörimään?
Opiskelun, työn ja perheen yhteensovittamiseen Ida-Maria mainitsee kuusi kulmakiveä. Puoliso, opettajan saavutettavuus, esimiehen neuvonanto, vertaistuki, maalin kirkkaana pitäminen ja arjen aikatauluttaminen insinöörin tarkkuudella.
Puolison käytännön tuki perhearjessa oli ensimmäinen edellytys rattaiden pyörimiselle. Arki oli tiukkaan kellotettu, opiskeluaika usein myös yöpainotteista. Vaikkei päiväopintojen kaltaista taustatukea ollut, tutustuminen kanssaopiskelijoihin oli helppoa ryhmien ollessa pieniä. Samat naamat pyörivät kursseilla. Samassa elämäntilanteessa painivien opiskelijoiden vertaistuki oli korvaamatonta. Ei tarvinnut erikseen selittää työn ohella opiskelun tuskaa.
Ida-Marialla oli kaverin kanssa säännöllinen "opiskelupalaveri", jossa aina päädyttiin keskusteluun omasta voinnista ja missä kohtaa pää on taas hajonnut.
Ratkaisuhakuisuus
Kesäkuussa oli Ida-Maria Lehdon päättötyö, Varaosien digitaalinen tuotetiedonhallinta toimitusketjussa, taputeltu purkkiin. Diplomityössään Ida-Maria tutki mahdollisuutta koneiden itse tilata yleisimpiä varaosia, ja esimerkiksi vikaantumisvälin syöttämällä järjestelmä kykenisi aavistamaan osien kulumisen.
- Käytännössä kone osaisi itse tilata vaikka laakerit, kun näiden vaihtoaika lähestyy, Ida-Maria selventää.
Maisterivaiheen opinnot ovat olleet selviö insinööriopintojen alusta saakka, kuten tuotantotalouskin on aina kiehtonut. Parasta alassa on käsin tekeminen ja vikojen ratkaisumahdollisuus.
Diplomityötä tehdessä ehdoton tukipilari oli työn ohjaaja, Rainer Breite, jonka vastaanotolla oli vapaita aikoja nopeallakin varoitusajalla. Opettajan opetustapa oli Ida-Marialle tuttu luennoilta, mikä helpotti työn käsittelyä.
UPM:n työpaikalla esimies ehdotti ja suuntasi diplomityön kysymyksenasettelua ja oli aina valmis pohtimaan ongelmia yhdessä. Viimeinen, motivoiva ja eteenpäin kampeava kulmakivi, oli päämäärän pitäminen mielessä kirkkaana, ja siitä itsensä muistuttaminen.
-Sillon tällöin kävin katsomassa tupsulakkia vaatekaapissa, tunnustaa Ida-Maria nauraen.
Entä ryhtyisitkö samaan rumbaan uudestaan?
Kokemus kokonaisuudessaan, uuden työtehtävän opetteluineen, diplomityön tekemisineen ja 3- ja 6-vuotiaiden lasten arjen pyörittämisineen oli lämmin ja positiivinen.
-Ei jäänyt huono maku suuhun, varmaan voisin lähteä uudelleen tekemään samaa urakkaa, kunhan uusi suunta löytyy, toteaa Ida-Maria kevyesti.
Teksti: Katri Anttinen
Kuvat: Ida-Maria Lehto