Pääkirjoitus | 10.12.2020 09:00
Carpe diem!
Suomen kasvu on perustunut 1990-luvun alun syvästä lamakuopasta lähtien koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja tuottavuuden nousuun. Satakunta ja Pori ovat tästä hyviä käytännön esimerkkejä. Pori nousi lamauttavan rakennemuutoksen kourista 2000-luvun vaihteessa osaamispanostusten ansiosta. Alue investoi rohkeasti Satakunnan ammattikorkeakouluun, Porin yliopistokeskukseen sekä osaamiskeskus- ja teknologiaohjelmiin. Osaamis- ja tietointensiivisyyden noston vipuvartena toimivat alueen, Porin kaupungin ja elinkeinoelämän resurssien lisäksi EU:n rakennerahastot.
Jokainen osaamiseen sijoitettu euro on tullut alueelle moninkertaisena takaisin.
Yksi tärkeimmistä onnistumisen merkkipaaluista oli yliopistokeskusmallin legitimointi vuonna 2004. Se avasi mahdollisuuksien ikkunan Porin yliopistokeskuksen kehitystarinalle nollapisteestä nykyiseen asemaan. Seuraavaksi on katse siirrettävä pitkälle 2030- ja 2040-luvulle.
Nykyinen hallitusohjelma antaa hyvän perustan tulevaisuustyölle. Hallitusohjelmassa on kaksi äärimmäisen tärkeää turvalausetta. Ensiksi, jokaisessa maakunnassa on korkeakoulu. Toiseksi, turvataan yliopistokeskuksen toimintaedellytykset.
Nämä lauseet olivat täyttä utopiaa vielä 1990-luvulla. Paikalleen ei ole silti varaa jäädä edes pieneksi hetkeksi eikä tyytyä olemassa olevaan. Olemme vuoden 2020 vaihteessa jälleen uuden alun alussa, jossa punnitaan sekä yliopistokeskuksen että alueen kyky ottaa seuraava askel.
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -työssä on sitouduttu korkeakoulutettujen määrän nostamiseen 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa suomeksi koulutustason nostoa, hakijasuman purkamista ja korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisäksi käynnistänyt mittavan selvitystyön korkeakoulujen yhdenvertaisesta alueellisesta saavutettavuudesta. Työn punaisena lankana on tarkastella korkeakoulutuksen yhdenvertaista toteutumista aliedustettujen ryhmien, perhetaustan, sukupuolen sekä asuinpaikan ja alueiden mukaan.
Satakunnan ja Porin kannalta isoin kysymys liittyy korkeakoulujen alueelliseen saavutettavuuteen. Kyse on ennen muuta Porin yliopistokeskuksen roolista ja asemasta tulevaisuudesta. Mahdollisuuksien ikkuna on 2000-luvun alun tavoin jälleen auki - ainakin pienen hetken.
Nimittäin nykyinen hallitus on tehnyt korkeakoulupolitiikassaan selkeän suunnanmuutoksen keskittämisestä hajauttamiseen. Korkeakoulut ovat saaneet yli 10 000 uutta aloituspaikkaa vuoteen 2022 mennessä. Samalla olemassa olevia korkeakoulujen koulutusohjelmia on vahvistettu ja annettu uusia koulutusvastuita.
Porin yliopistokeskus on käynnistänyt oman strategiatyön asemansa vahvistamiseksi. UCPori on epäilemättä resurssien ja volyymien osalta pieni yksikkö yliopistokentällä, mutta sen tulokset kestävät hyvin kriittisen läpivalaisun. Seuraavien tulevaisuusaskelten merkitys on silti äärimmäisen suuri.
Itse näen alueen näkökulmasta neljä avaintavoitetta vuoteen 2040 mennessä, jossa jokaisessa Porin yliopistokeskuksella on tärkeä rooli. Tavoitteet liittyvät alueen väestön koulutus- ja osaamistason nostamiseen, korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen, tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistamiseen yhdessä elinkeinoelämän kanssa sekä ulkomaisten vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden määrän hallittuun lisäämiseen ja kiinnittämiseen alueelle.
Jos näissä avaintavoitteissa onnistutaan, se luo samalla pohjan alueen muulle menestymiselle, uusiutumiselle ja myönteisille kerrannaisvaikutuksille.
Carpe diem -hetki on kirjaimellisesti totta juuri nyt!
Timo Aro
VTT, johtava asiantuntija
aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI
Kuva: Jussi Partanen