Pääkirjoitus | 08.10.2019 12:00
Jatkuvaa on vain muutos
Herakleitos, antiikin kreikkalainen filosofi, lausui yli kaksi vuosituhatta sitten klassikoksi muodostuneen ajatuksensa, ettei aineellisessa todellisuudessamme ole mitään pysyvää. Siksi ainoastaan muutos itsessään on todellista.
Nykyisessä maailmankuvassa muutoksista on tullut aiempaa nopeampia, kiihkeämpiä ja mullistavampia. Ilmastonmuutos, teknologian ja tekoälyn kehittyminen ovat saavuttaneet pisteen, jossa tulevaisuuden ennustaminen on entistä hankalampaa. Erityisesti tekoälytutkimuksessa puhutaan teknologisen singulariteetin käsiteestä, joka tarkoittaa tulevaisuuden ajankohtaa, minkä jälkeen tekoäly alkaa kehittää itse itseään nopeammin kuin mihin ihmiskunta on tähän asti pystynyt. Sekä teknologisen kehityksen että sosiaalisten muutosten oletetaan singulariteetin jälkeen ottavan sellaisia harppauksia, ettei tulevaisuutta tuon jälkeen voida edes ennustaa.
Jatkuva muutos on hyvin konkreettisesti esillä myös korkeakoulukentällä. Pienenevien sukupolvien, alueellisten osaamisvaatimusten, kehittyvän teknologian ja muuttuvien budjettiraamien välimaastossa tulevaisuuden ennustamisen on vaikeaa. Tuskin muutokset tulevat olemaan yhtä dramaattisia kuin singulariteetin tapauksessa, mutta muutosten pysyvyys tulee olemaan ainoa todellisuus myös tulevaisuudessa.
Länsirannikon positiivisen rakennemuutoksen myötä Turun yliopiston tekniikan koulutusvastuita laajennettiin heinäkuussa koskemaan myös kone- ja materiaalitekniikkaa. Samaan aikaan Oulun yliopisto havittelee psykologian opetuksen laajentamista Pohjois-Suomessa perustellen sitä alueellisella työvoimatarpeella – Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa koulutetut psykologit eivät ole valmistuttuaan siirtyneet pohjoiseen.
Alueellinen työvoimapula antaa raamin koulutusvastuiden järjestämiselle, mutta nykyhetken tarpeen korjaaminen nostaa tulevaisuuden muutokset esille. Sukupolvet ovet viime vuosina olleet toinen toistaan pienempiä ja odotuksena on, ettei nykyisen kaltaisiin opetusohjelmiin riitä tulevaisuudessa tarpeeksi osallistujia. Tämä tulee vääjäämättä johtamaan koulutusohjelmien kamppailuun ja alasajoon lähitulevaisuudessa, ellei uudenlaisia ratkaisuja keksitä.
Samaan muutosten kenttään kuuluu myös teknologian kehittymisen myötä muuttuva yliopiston asema ja rooli yhteiskunnassa. Kuka tahansa pystyy nykyään osallistumaan huippuyliopistojen avoimille ja massiivisille verkkokursseille, eikä kansainvälisen tutkinnon suorittaminen Inarista vaadi pian muuta kuin hyvin toimivan verkkoyhteyden.
Toisaalta muutoksessa piilee myös tulevaisuuden avaimet. Teknologian kehittyminen edesauttaa ihmiskuntaa torjumaan ilmastonmuutoksen uhkia ja toisaalta se myös tulee mahdollistamaan korkeakouluorganisaatioiden uudelleenkeksimisen. Jos nykyään opiskelijoiden on mahdollista hyötyä verkkotekniikan kehittymisestä niin mahdollisesti tulevaisuudessa tutkinnotkin tuotetaan eri kampusten ja yliopistojen yhteistyöllä. Tässä on myös Porin yliopistokeskuksen mahdollisuus olla tulevaisuuden sanansaattajana.
Sami Hyrynsalmi
TkT, Teollisen ohjelmistoliiketoiminnan Tenure track -professori,
Tampereen yliopiston ITC-tiedekunnan Porin yksikön koordinaattori