Pääkirjoitus | 09.10.2020 09:00

Kolmen horisontin yhteistyö

Kävimme reilu kuukausi sitten Porin yliopistokeskuksen johtaja Tarmo Lippingin kanssa Tampereella, ihan livenä, tapaamassa dekaani Matti Sommarbergiä. Esittelimme mallia, jolla lisätään systemaattista vuoropuhelua yritysten eri tasojen ja yliopiston eri roolien välillä. Matti nosti esiin jo aikoja sitten tunnetun kolmen horisontin johtamisen mallin.

Uudet opiskelijat ovat uskomaton voimavara. Heillä on huikea kyky oppia asioita, kysyä ihmetteleviä kysymyksiä ja tuoda tullessaan diversiteettiä työyhteisöihin, joissa nuorten aikuisten näkökulma aina heijastelee muutosta. Taitavat organisaatiot pystyvät kuulemaan tuon muutoksen, antavat osaamiselle tilaa kasvaa edelleen ja rekrytoivat itselleen muutoskykyisiä ammattilaisia kehittymään urallaan.

Mutta yhteistyössä on muitakin horisontteja kuin tämä lähitulevaisuus ja nykyisen bisneksen kilpailukykyisenä pitäminen. Tarvitaan oppivia organisaatioita, joissa jo työurallaan pätevöityneet asiantuntijat haastavat itsensä ja sitä kautta organisaation tuottamaan jotain huomiselle. Tiedetään jo, että meille on kriittistä ymmärtää paljon syvällisemmin jotain uutta: digitalisaation tuomaa mahdollisuutta, vastuullisuuden näkökulmia, tulevaisuuden teknologioita tai vaikkapa bisneksen alustojen muutosta. Tällöin ei ehkä voikaan vain mennä yhdelle kurssille? On viisasta tutkia, perehtyä ja saada sparrata ajatuksiaan hyvissä keskusteluissa, reflektoida ja väitellä rakentavasti, saada faktoja ajatusten tueksi. Tällaista oppimista varten on hyvä lähteä mukaan korkeatasoisiin tutkimusohjelmiin ja spesifeihin tutkimusprojekteihin. Niiden kautta on mahdollista saada joku näkymä auki siihen suuntaan, johon olemme menossa. Joskus sumeus tätä kautta hetkellisesti helpottaa ja tehdään ratkaisuja: jatkammeko tällä tiellä vai mietimmekö uudelleen. Jatkuva oppiminen astuu kuvaan ja elinikäiset oppimispolut saavat lisäpalasia.

Kaikkein mielenkiintoisin ja ehdottomasti haastavin on kolmas horisontti. Miten maailma muuttuu? Mihin meidän pitää varautua? Mitkä laput silmiltä on karistettava pois, jotta näemme bisneksen tulevaisuuteen? Tässä kohtaa ne henkilöt, professorit ja tutkijat, joilla on aito, usein elinikäinen akateeminen kiinnostus johonkin ilmiöön, pystyvät haastamaan. Silloin vastassa pitää olla yritysten ylin johto. Ne henkilöt, joilla on hartioita tehdä päätöksiä, jotka muuttavat yrityksen suuntaa. Näistä keskusteluista yritysjohtajat ovat kiinnostuneita, koska jokainen vahvalla intensiteetillä haastettu ajatus auttaa havahtumaan omista totuuksista. Tällöin olemme taas askelen lähempänä seuraavaa muutosta.

On paljon keskusteltu yritysten vastuusta, tässä ajassa ja ylipäätään. Mutta tärkein vastuu yritykselle on muuttua. Liiketoimintojen elinkaaret lyhenevät ja parhaat elävät muutosta joka päivä. Näissä yrityksissä on arvokasta ja merkityksellistä olla töissä, tehdä tutkimuksen happotestejä aidoissa bisnescaseissä ja oppia lisää.

Kiitos taas kerran sekä Tarmolle että Matti Sommarbergille! Kannatti lähteä käymään, ajatukset jäsentyivät!

Minna Nore
Kirjoittaja on Satakunnan kauppakamarin toimitusjohtaja, joka kaikin keinoin haluaa alueen elinkeinoelämän kanssa ja puolesta edesauttaa Porin yliopistokeskusta tulevien punaisten lankojen etsimisessä.