Pääkirjoitus | 02.03.2021 09:30
Onko Porin yliopisto mahdollinen?
Julkisuudessa on käyty keskustelua Porin tai Satakunnan omasta yliopistosta. Keskustelun myötä Satakuntaliitto aloitti selvitystyön satakuntalaisen korkeakoulutuksen kehittämiseksi ja nimesi selvityshenkilöksi Turun yliopiston entisen rehtorin Kalervo Väänäsen.
Ohjausryhmässä toivoin selvityshenkilön ottavan kantaa myös satakuntalaisen korkeakoulujärjestelmän rakenteeseen. Vaikka kuulostaa arkityön kannalta tylsältä, asia ei ole vähäpätöinen. Tällä hetkellä on vaikea hahmottaa, mitä on satakuntalainen korkeakoulutus tai tieteellinen tutkimus ja kuka sitä edustaa. Ei ole olemassa yhtä tahoa eikä yhtä ääntä.
Erilaisilla yhteistyöforumeilla kyllä pyritään sovittamaan näkemyksiä esimerkiksi insinööri- ja diplomi-insinöörikoulutuksesta tai kaupallisen alan tutkimuksesta ja koulutuksesta, mutta jokainen päättää tahoillaan. Osaoptimoinnin mahdollisuus ja riski epäterveestä rahoituskilvasta on ilmeinen.
Porissa toimivat Tampereen ja Turun yliopisto järjestävät kumpikin nyt teknisen alan koulutusta, mutta tällä hetkellä vain toinen yliopistokeskuksella. Ylioppilaspohjaista koulutusta ei järjestä kumpikaan, vaikka alueella sille olisi kova tarve.
Ammattikorkeakoulujen rooli Satakunnassa on kasvanut, mutta Diakin tulevaisuus Porissa huolettaa. Kun sosiaali- ja terveysalan koulutusta pitäisi laajentaa ja samalla luoda pohjaa tieteelliselle tutkimukselle, jota Porin yliopistokeskuksessakin tehdään, suunta on ollut toinen. Toivottavasti se vielä kääntyy.
Koulutuksen lisäämisen ja oman yliopiston tavoittelu ole ei keneltäkään pois. Maamme koulutustasoa on kaikkien mielestä nostettava vähenevästä väestöstä huolimatta. Väen vähennystäkin voidaan torjua avaamalla rajoja ulkomaisille opiskelijoille.
Porin yliopistokeskus tekee erinomaista yhteistyötä emoylipistojen kanssa. Kaupungin rahoitus ja Satakunnan korkeakoulusäätiön lahjoitusprofessuurit tuovat lisäarvoa yliopistoille. Parhaillaankin säätiössä keräämme varoja uusille lahjoitusprofessuureille.
Olen keskustellut satakuntalaisesta yliopistosta niin tiedeministeri Annika Saarikon kuin valtiosihteeri Tuomo Puumalaisenkin kanssa. Olennainen viesti on ollut, että tahtotila on muodostettava ensin Satakunnassa.
Uskon, että minun lisäkseni monen muun toive ja tahto on, että tieteellisessä tutkimuksessa ja koulutuksessa yhä enemmän kuunneltaisiin oman alueemme näkemyksiä. Jos tämä ei onnistu muutoin, puhutaan sitten omasta yliopistosta.
Sampsa Kataja
Kirjoittaja on porilainen asianajaja ja Satakunnan korkeakoulusäätiön puheenjohtaja, joka on osallistunut koulutuspoliittiseen päätöksentekoon yläasteensa johtokunnasta eduskunnan sivistysvaliokuntaan ja kaikkeen siltä väliltä.