15.04.2019 09:02
Ei pelkästään vaaleanpunainen Bangkok
Kuulemani tarinat vaihto-opiskeluista ovat olleet lähes aina rakkaustarinoita, muisteluita siitä, miten vaihtokohde oli täydellinen ja ihana paikka, jonne kaipaa aina takaisin. Elämän parasta aikaa. Näiden tarinoiden takia minua varmaan pelottikin täällä aluksi, että mitä oikein tein väärin.
Halusin aina lähteä maailmalle opiskelemaan. Kuvittelin aina hakevani vaihtoon Saksaan tai Sveitsiin. Jossain vaiheessa tajusin, että hei, miksi Saksa? Minullahan on mahdollisuus lähteä minne tahansa maailmassa, joten Eurooppa alkoi tuntua liian tylsältä. Rakastan myös lämpöä, joten miksi en hakeutuisi puoleksi vuodeksi lämpimään ilmastoon?
En ollut koskaan ennen ollut Thaimaassa, mutta Bangkok valikoitui kohteeksi lopulta ihan vain sen perusteella, etten tiedä kielestä enkä kulttuurista mitään ja pääsen kokemaan suurkaupunkielämän. Vaikka Thaimaan sanotaankin loma- ja matkakohteena olevan helppo, koin silti pääseväni haastamaan itseni kunnolla. Halusin mennä kohti suurta kulttuurishokkia ja todistaa itselleni, että pärjään missä vaan.
Saavuin Thaimaahan heti 1. tammikuuta. Tein todella huonosti mitään taustatutkimusta ennen saapumistani, enkä osannut edes kiittää tai tervehtiä paikallisella kielellä. Vietin ensimmäisen viikon turistikohteissa Thaimaan eteläisissä osissa ja kaikki tuntui vielä helpolta.
No, sitten saavuin Bangkokiin ja kulttuurishokki alkoi. Kävelin kaupungin kokoisella kampusalueella ympäriinsä ja yritin löytää oikeisiin paikkoihin ilman kylttejä tai pelkkien thainkielisten opasteiden avulla. Yritin kysyä neuvoa paikallisilta opiskelijoilta, mutta todella harvat puhuvat englantia. En tuntenut vielä ketään muita vaihtareita, koska olin eri luennoilla, ja kaikki paikalliset tuijottavat kuin kummajaista. Turhautti niin paljon, että melkein itketti, kun en edes tiennyt mistä saisin vesipullon tai ei-liian-tulista ruokaa.
Tämä fiilis kesti onneksi vain ensimmäiset pari viikkoa, minkä jälkeen kaikki alkoi sujua pikkuhiljaa paremmin. Koulussa kaverit ja nurkat tulivat tutuiksi, ja ruokalassakin osaan tilata thaiksi guay teow tom yam bahmee kaj pet nit nooi, eli kertoa kaiken mitä nuudelisoppaani haluan ja tulisuusasteen.
Bangkok on kooltaan aivan valtava. Tykkään itse asua muiden vaihtareiden kanssa kommuunissa täällä yliopiston vieressä Chatuchakissa, 10 kilometrin päässä keskustasta. Täällä kaikki eivät huutele koko ajan ”farang farang” tai ”taxi taxi 500 baht” yrittäessään tarjota kyytejä älyttömillä hinnoilla, joten voin yrittää ihan oikeasti sulautua paikalliseen elämään ilman, että minut nähdään pelkkänä turistina ja ostovoimaisena asiakkaana. Tekisi mieli huutaa takaisin, että minäkin asun täällä, vaikka silmäni ja hiukseni ovat vaaleat.
Niiden kovasti haluttujen alun kulttuurishokkien jälkeen on kuitenkin jo huhtikuu, aikaa Bangkokissa jäljellä enää kuusi viikkoa ja alan rakastua tähän kaupunkiin. Missä ja mihin aikaan ikinä käveleekin, mikään ei näytä koskaan samalta. Täällä tapahtuu jatkuvasti jotain, eikä aika millään riitä osallistua kaikkeen. Thaiden ystävällisyys turistialueiden ulkopuolella on käsittämätöntä, ja paikallisiin tutustuminen ollut todella helppoa.
Ne päivät, jolloin saan pukea koulupukuni päälle, hypätä skootteritaksin kyytiin kohti yliopistoa ja tämän jälkeen lähteä thaihieronnan kautta kavereiden kanssa iltamarkkinoille syömään maailman parasta katuruokaa ovat ihan lemppareitani. Tiedän nykyään ovesta ulos astuessani sen, etteivät päivän tai illan tapahtumat tule läheskään vastaamaan kuvittelemaani, mutta se onkin mielestäni nykyään just parasta Bangkokissa.
Teksti ja kuvat: Emma Kalliola
Kirjoittaja on kauppatietieden opiskelija Porin yliopistokeskuksessa ja on viettänyt kevään 2019 Asia Exchangen kautta vaihdossa Thaimaassa.