LUMOavaa tutkimusta

Lumo-tutkimusryhmä pyrkii poikkitieteellisiin tutkimusavauksiin. Aiheideoita tutkijoilla olisi niin paljon, että vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää.

Lumo koostuu kahdeksasta tutkijasta, joista lähes kaikki työskentelevät Porin yliopistokeskuksessa. Ryhmän jäseniä kiinnostavia ja yhdistäviä tutkimusteemoja ovat etenkin asiantuntijuus ja asiantuntijaorganisaatiot erityisesti luovuuden ja motivaation näkökulmasta.

- Perustimme ryhmän alkuvuonna 2014. Minulla ja KTT Annika Blombergilla oli tuolloin ajatuksena muodostaa heterogeeninen tutkijaryhmä, jota yhdistää mielenkiinto katsoa asioita erilaisista, uusista näkökulmista sekä tehdä tiedettä ennakkoluulottomasti ja eri menetelmillä, Lumon toinen perustajajäsen ja ryhmän vetäjä, apulaisprofesori Kirsi-Mari Kallio kertoo.

Yhteisiä tutkimusteemoja, erilaisia metodeja

Lumossa korostuvat monitieteisyys ja monimetodisuus. Ryhmän jäsenten tutkimus pureutuu muun muassa asiantuntijoiden motivaatioon ja luovuuteen, organisatoriseen luovuuteen sekä luovuuden ja kontrollin väliseen jännitteeseen. Asiantuntijaa tarkastellaan kokonaisvaltaisena kehollisena ja leikillisenä toimijana.

- Ryhmä edistää jäsenten tutkimusta, yhteistyötä ja ajatuksenvaihtoa esimerkiksi järjestämällä yhteisiä tutkimusseminaareja ja kirjoittamalla yhteisiä tutkimuspapereita. Yhteistyön avulla saamme tutkimusprojekteihin erilaisia näkökulmia ja ajatusten ristiinpölyttämistä, Kallio kuvailee.

Lumo on tarkoituksella toiminut pienenä ryhmänä ja ottanut uusia jäseniä maltillisesti. Tällä hetkellä ryhmään kuuluvat Blombergin ja Kallion lisäksi KTM Kristiina Borg, TaT Katriina Heljakka, YTM Jenni Huhtasalo, KTM Aki Lehtivuori, KTT Lauri Lepistö ja KTT Suvi Satama.

Ryhmän jäsenistä Blombergin kiinnostuksenkohteena ovat asiantuntijaorganisaatiot, asiantuntijatyö, kontrolli ja organisaation fyysiset tilat. Hän tarkastelee luovuutta kriittisesti ja pyrkii myös kyseenalaistamaan luovuustutkimuksen olettamuksia. Heljakkaa kiinnostaa leikillistymisen laajentuminen työelämäkontekstiin ja se, miten esimerkiksi leikkisät työskentely-ympäristöt voivat edistää elinikäistä oppimista, kollektiivista luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja työhyvinvointia.

Kallio tutkii erityisesti ohjausta ja kontrollia asiantuntijatyössä sekä luovuuden ja kontrollin välisiä jännitteitä organisaatioissa, erityisesti yliopistoissa ja akateemisen työn kontekstissa. Lehtivuori puolestaan on motivaatiotutkija, ja hänen tämänhetkinen tutkimuksensa käsittelee ulkoisten tekijöiden, esimerkiksi palkitsemisen, vaikutusta yksilön sisäiseen motivaatioon sekä kyseisen vaikutusprosessin taustalla toimivaa psykologista mekanismia.

Sataman tutkimus käsittelee kehollista puolta työyhteisöjen toiminnan ja päätöksenteon taustalla. Tutkimusmenetelmissä hän on erikoistunut etnografiaan ja visuaalisten aineistojen hyödyntämiseen.

Tutkijat kaipaavat lisää tunteja vuorokauteen

Tänä keväänä syntynyt akuutti tilanne etätyöskentelyssä synnytti ryhmässä kiinnostuksen kartoittaa, miten asiantuntijat kokevat etätyön sekä sen kuormittavuuden, vaikutukset ja vaatimukset. Aihepiiri koskettaa erityisesti asiantuntijoita ja liittyy kiinteästi luovuuteen ja motivaatioon.

- Olemme juuri avanneet verkkokyselyn liittyen edellä mainittuihin teemoihin. Meillä on myös ajatus rakentaa aihepiirin ympärille isompi tutkimushanke ja hakea sille ulkopuolista rahoitusta. Tämä onkin esimerkki siitä, että Lumo seuraa aikaansa ja on valmis toimimaan nopeasti, kun mielenkiintoisia tutkimusaiheita ilmaantuu, Kallio kertoo.

Etätyötä koskevaan kyselyyn on mahdollista vastata täällä. Kysely on avoinna 31.5. saakka.

Parhaillaan käynnissä on myös muita tutkimusprojekteja ja vireillä rahoitushakemuksia eri säätiöiden ja muiden isompien rahoittajien hakuihin.

- Jatkossa Lumon on jäsenten omien tutkimusprojektien lisäksi tarkoitus fokusoitua yhä paremmin ryhmänä muutaman temaattisen alueen ympärille ja kehittää osaamista ja uusia tutkimusavauksia näiden ympärillä. Ideoita on niin paljon, että vuorokaudesta ei riitä tunnit! Kallio päättää.

Tutustu Lumon blogiin

Ryhmän nettisivut

Teksti: Maria Ojanen
Kuva: Pixabay