<< Takaisin

Salonsaaren tavoitteena oli paluumuuton uudenlaisen näkökulman selvittäminen, ja sellaisen hän löysikin.
- Eduskunnassa käytyjen keskustelujen ja lakiehdotusten kautta tutkimuksessa hahmottuu paluumuuttoa koskevan lainsäädännön muotoutuminen kulttuuriperintöprosessina, kertoo Salonsaari tutkimuksen näkökulmista.

VALTIOPÄIVÄASIAKIRJOJA JA HAASTATTELUJA

Tutkimuksen metodologinen pohja on kulttuuriperinnön tutkimuksen ohella kerronnantutkimuksessa, muistitutkimuksessa sekä muistitietotutkimuksessa. Aineistona Salonsaari on käyttänyt haastatteluaineistoa sekä valtiopäiväasiakirjoja. Haastateltavat naiset edustavat kolmea eri sukupolvea.

Eduskunnassa käytyjen keskustelujen ja lakiehdotusten kautta tutkimuksessa hahmottuu paluumuuttoa koskevan lainsäädännön muotoutuminen kulttuuriperintöprosessina.

Tuore väittelijä kertoo aina rakentaneensa tarinoita ja nauttineensa muistelujen kuuntelemisesta.
- Koen, että kerronta ja muistitieto ovat hedelmällistä aineistoa, sanoo Salonsaari.

Salonsaari toteaa, ettemme voi ymmärtää nykyistä ulkomaalaispolitiikkaamme ja –lainsäädäntöämme ymmärtämättä sen vahvasti inkerinsuomalaisten paluumuuttoon linkittyvää kehitystä parina viime vuosikymmeninä.

Paluumuutto-oikeus on vuodelta 1990 ja aluksi paluumuuttoa säädeltiin viranomaissäädöksin, kunnes vuonna 1996 ulkomaalaislakiin liitettiin paluumuuttoa säätelevä pykälä, jota sittemmin muutettiin vuosina 2003, 2004 ja 2011, Salonsaari kirjoittaa tutkimuksessaan.

Tärkeää kokonaisuuden hahmottamisen kannalta on Salonsaaren mukaan Suomen ja Inkerin suomalaisten yhteisen menneisyyden tunteminen.

TUTKIMUKSEN ANTI

- Minut yllätti se, että eduskuntakeskustelut sisälsivät niin paljon henkilökohtaisesti värittynyttä puhetta ja jopa muistelua. Hän ihmettelee niiden olleen kuin pieniä kertomuksia.

Tutkijalla ei ole henkilökohtaisia siteitä eikä juuria Inkerissä. Aiheen pariin Salonsaari ohjaantui Suomen Akatemian Vieraita idästä -hankkeen kautta.

Salonsaari kuvailee työn olleen pitkä ja raskas prosessi. Aihetta piti rajata muun muassa siten, että fokus oli vain inkerinsuomalaisissa. Salapoliisina toimiminen oli kuitenkin Minna-Liisa Salonsaaren mieleen.

- Tutkimuksen teko on aina johtolankojen etsintää, ja minulle se merkitsee kutkuttavaa tunnetta. Yksi vastaus johtaa uusien asioiden ja kysymysten äärelle, kertoo Salonsaari.

Yllättävintä oli ehkä se kuinka suuresti maahanmuttolainsäädännön ja maahanmuuttajien elinoloja parantava lainsäädäntö on kietoutunut nimenomaan paluumuuttajista käydyn keskustelun ympärille.

Itse väitöstilaisuus jännitti tutkijaa kovasti, jopa painajaisten muodossa.
- Näin jo tutkimuksen teon alkuvaiheessa unta, että vastaväittäjäni oli Yoda.

Nyt itse väitöstilaisuus tuntuu Salonsaaresta jo kaukaiselta muistolta, kuin olisi esittänyt jotakuta toista.