Arkitieto tuo esiin kätketyn maiseman

Laura Puolamäki väitteli Turun yliopiston Porin yksikössä 14.2.2020. Humanististen tieteiden maisemantutkimuksen alaan kuuluva artikkeliväitöskirja käsittelee ihmisten hallussaan pitämää maisemaa koskevaa tietovarantoa.
Laura Puolamäki vastaanotti onnitteluja väitöstilaisuutensa jälkeen.

Laura Puolamäki vastaanotti onnitteluja väitöstilaisuutensa jälkeen.

Puolamäen mukaan maisemaan liittyvä tieto asettuu kahdenlaisiin kehyksiin, joista toinen on virallistunut tieto ja toinen arkitieto. Arkitieto saattaa jäädä tavoittamattomaksi, jos sitä ei aktiivisesti etsitä. Tutkimuksen avulla on kuitenkin mahdollista saada käsitys arkitiedon kautta rakentuvasta kätketystä maisemasta.

Tutkimusprosessinsa aikana Puolamäki lähestyi ihmisten hallussa olevaa maisemaa koskevaa tietoa erilaisin menetelmin. Väitöstilaisuudessaan hän kuvasi työskentelyään menetelmälliseksi käsityöläisyydeksi. Kun eri menetelmin kerätty tieto georeferoidaan ja kiinnitetään sijaintiin kartalla, syntyy paikallistunutta tietoa.

Maisemaa koskeva tieto kehittyy koko ajan

Tutkimuksessa keskityttiin maiseman kulttuurisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Maisemaa koskeva tieto on prosessinomaista, sillä ihmisten välinen vuorovaikutus, ihmiset itse ja myös ympäristö muuttuvat koko ajan.

Prosessinomaisuus koskee sekä virallistunutta tietoa että arkitietoa. Kun näitä kahta tiedon kehystä verrataan toisiinsa, mahdollistuu kummankin luotettavuuden arviointi. Maisemaa koskeva virallistunut tieto tarkentuu, kun arkitiedosta tuotetaan tutkimustietoa.

Keskiössä aito vuorovaikutus

Luottamuksen luominen ja avoin vuorovaikutus ovat edellytyksiä maisemaa koskevan tiedon keräämiselle. Tutkija voi toimia välittäjänä paikallisten ihmisten ja virallisten organisaatioiden välillä.

Puolamäen tutkimus osoitti, että paikallisilla ihmisillä on hallussaan paljon maisemaan sitoutunutta tietoa. Tieto on kokemuksellista, arkeen kietoutunutta ja alati kehittyvää, mutta ilman sitä menetetään suuri määrä esimerkiksi kulttuurista, sosiaalista ja luonnontieteellistä tietoa.

- Kätketty maisema on olemassa joka tapauksessa, välitetään siitä tai ei, Puolamäki toteaa.

Päätöksentekoprosesseissa käytetään virallistunutta tietoa, joka on yhteismitallista ja todennettavaa. Kun asukkailta saatu tieto georeferoidaan kartalle, sitä on mahdollista käyttää tehokkaammin myös päätöksenteossa, ohjaavissa asiakirjoissa ja tutkimuksessa.

- Ihmisten hallussa olevaa paikallista tietoa tulisi pystyä lähestymään avoimin mielin. Vaikka maankäyttö- ja rakennuslaki nykyään edellyttääkin osallistamista, tulevat kysymyksenasettelut yleensä valmiina ylhäältäpäin. Aidoissa vuorovaikutustilanteissa huomioidaan myös sellainen tieto, jota ihmiset tuovat esiin kysymyksenasettelujen ulkopuolelta, Puolamäki tiivistää.

Puolamäen väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Teksti ja kuva: Liisa Jaakkola