Tuoretta tutkimusta | 21.05.2021 13:00
Kohti kestävämpää kehitystä – Mutta miten kestävyyttä kannattaisi arvioida?
Moni on havahtunut siihen, että nyt viimeistään pitää reagoida ympäristön ylikuormittumiseen. Aktiivista keskustelua käydään niin bensamoottorien vaihtamisesta sähköisiin kuin tuulivoiman lisäämisestäkin, mutta miten kehitystä voitaisiin ohjata kokonaisvaltaisesti kestävämpään suuntaan ja miten sitä kestävyyttä kannattaisi arvioida?
Työssään VTT:llä ja juuri Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä valmistuneessa väitöskirjassaan kauppatieteen tohtori Hanna Pihkola tutkii kestävän kehityksen arviointimenetelmiä:
- Tutkin erityisesti sitä, minkälaista kestävyystietoa voimme erilaisilla mittareilla ja työkaluilla tuottaa, ja toisaalta myös sitä, miten tätä tietoa voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa.
Kestävyyskonteksti on tutkimuksellisesti haastava ja mielenkiintoinen. Se vaatii monien tieteenalojen ymmärtämistä. Ihmistieteilijät, luonnontieteilijät ja insinöörit onkin hyvä saada yhdistämään osaamisensa, jotta tekniset ratkaisut ja sosiaaliset näkökulmat kohtaavat toisensa ja voidaan hahmottaa kestävyyttä ja sen arviointia kokonaisuutena.
Sitä saadaan mitä mitataan
Kestävyyttä voidaan arvioida yksittäisten tuotteiden tai vaikka energiamuotojen suhteen, mutta myös yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan valintojen näkökulmasta. Millaisia kulutus- ja elämäntapavalintoja yksilö tekee, miten ja mitä yritys tuottaa ja millaiset puitteet yhteiskunta tuottamiselle ja kuluttamiselle luo lakien, verojen ja avustusten muodossa?
Vaikka kestävyystietoa tuotetaan valtavia määriä, eivät tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien tarpeet ja näkemykset aina kuitenkaan kohtaa.
- Tutkimusten haluttaisiin tuottavan selkeitä ja helppoja neuvoja siitä, mikä on kestävää ja hyvä tapa toimia. Sen vuoksi huomio kiinnittyy helposti yksityiskohtiin, jotka eivät välttämättä edes ole niin tärkeitä, mutta juuri ne asiat sitten lopulta jäävät ihmisten mieliin.
Tällainen yksityiskohta voi olla vaikka muovipusseista luopuminen. Saatetaan ajatella, että muovipussin vaihtaminen paperiseen jollain tapaa nollaa kauppareissun ympäristövaikutukset, mutta eihän se näin ole. Vaikka jokainen kestävämpään suuntaan otettu askel on tärkeä, silti olisi hyvä pitää mielessä myös kokonaisuus: Mitä sinne pussiin ostaa? Syntyykö ostoksista hävikkiä? Käyttääkö pussia uudelleen? Ja millä sinne kauppaan meni?
Epätäydellisyyden hyväksyminen
Pihkola toivoo kestävyyskeskusteluun myös tietynlaista epätäydellisyyden hyväksymistä. Samalla kun viestitään, mikä jo on kunnossa, voitaisiin kertoa myös siitä, mikä vaatii vielä parantamista. Pitäisi hyväksyä se, että kestävä kehitys on jatkuvasti meneillään oleva prosessi, jossa ei päästä ns. maaliin, vaan jossa kehitytään koko ajan:
- Koko ajan korjattaisiin pieniä juttuja, mutta samaan aikaan muutettaisiin kokonaisuutta ja isoja linjoja.
Monimutkaisista tutkimustuloksista viestiminen on usein haastavaa, sillä harvalla on resursseja perehtyä kunnolla esimerkiksi tutkimusraportteihin, joissa asiat on selitetty perin pohjin. Viestin liiallinen yksinkertaistaminen puolestaan saattaa hämärtää kokonaiskuvaa. Yhden yksinkertaisen viestin Pihkola silti nostaa esiin:
- Pitäisi ylipäätään miettiä tarkemmin mitä ja miten me kulutamme ja tuotamme. Se, että me vaihdetaan yksi materiaali toiseen, ei ratkaise ylikuluttamisen isoja ongelmia.
Teksti: Kaisa Aro
Kuva: Hanna Pihkola