Tuoretta tutkimusta | 09.04.2025 09:00
Tutkimusta miesten identiteeteistä lockdown-arjessa
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden Porin yksikössä tehtiin viisi vuotta sitten koronasulkujen alkuvaiheessa kyselytutkimus porilaisten peruskouluikäisten lasten vanhemmille arjen selviytymiskykyyn liittyvistä seikoista. Silloin Suomi oli aivan uuden tilanteen edessä, kun koronapandemia sulki yhteiskunnan perustoiminnot lähes kokonaan. Yliopistonlehtorit Leena Autonen-Vaaraniemi ja Suvi Holmberg ovat työskennelleet kerätyn aineiston parissa laajasti – uusin tutkimus tarkastelee erityisesti miesvastaajia ja heidän kokemuksiaan lockdown-aikana.
Yliopistonlehtorit Leena Autonen-Vaaraniemi (vas.) ja Suvi Holmberg työskentelevät Tampereen yliopiston Porin yksikössä sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen parissa.
Vuonna 2020 toteutetulla kyselytutkimuksella haluttiin kerätä tietoa perheiden ja vanhempien kyvystä selviytyä arjessa pandemian keskellä. Lisäksi kartoitettiin perheiden tulevaisuusnäkymiä. Kysely toteutettiin yhteistyössä Porin kaupungin kanssa, käytännössä peruskouluikäisten vanhemmille lähetettiin linkki sähköiseen kyselyyn Wilma-järjestelmän välityksellä. Kyselyyn vastasi 835 henkilöä. Vastaajista 90% oli naisia, joten kyselyyn vastasi 84 miestä.
Leena Autonen-Vaaraniemi ja Suvi Holmberg ovat ottaneet tekeillä olevaan tutkimusartikkeliin tarkasteltavaksi miesvastaajat, jotka saivat kirjoittaa kokemuksistaan omin sanoin avoimina vastauksina. Tarkoituksena on tutkia, miten miehet kuvaavat omaa toimintaansa sekä perheen arkea lockdown-tilanteessa.
Moninaiset miesidentiteetit
Tutkimusaineiston pohjalta Autonen-Vaaraniemi ja Holmberg ovat kirjoittaneet tutkimusartikkelia, joka lähtee viilausten jälkeen arviointikierrokselle kansainväliseen tieteelliseen julkaisuun. Tutkimuksen kohteena on identiteetti, jonka tutkijat itse näkevät erityisesti tilanteisena ja kulttuurisena. Ei niinkään yhtenä muuttumattomana perusasetuksena, joka jokaisella ihmisellä on.
– Tutkimalla sitä, miten eri identiteetit rakentuvat miesten kirjoittamissa korona-arjen kuvauksissa, päästään kiinni lockdown-arjen monenlaisiin puoliin, sanoo Holmberg.
Miespuoliset vastaajat olivat pääsääntöisesti keski-ikäisiä, keskiluokkaisia ja parisuhteessa olevia. Avovastauksia jäsentämällä ja tulkitsemalla tutkijat ovat nostaneet aineistosta esille kolme eri identiteettityyppiä.
Toisiin sulautuva identiteetti rakentuu me-tyylisesti eli miehet ikään kuin sulautuvat osaksi perheyhteisöä. He eivät kuvaa suoraan itseään isinä, vaan vanhempina. Koronasulku koettiin myös perhesiteitä vahvistavana asiana. Me-puheen lisäksi miehet käyttivät myös paljon minä-ilmaisuja, joissa asioita katsottiin omasta näkökulmasta ja omista toimintatavoista käsin.
Yksilöllinen identiteetti puolestaan pohti omaa suhdettaan lapsiin, ja omaa uutta lähentymistään lapsen kanssa. Keskiössä olivat miesten omat tarpeet ja esimerkiksi kaipuu kumppaneiden väliselle kahdenkeskiselle ajalle, joka jäi vähäiseksi koko perheen ollessa suljettuna samaan tilaan.
Vaikeat haasteet haavoittavat
Kolmas löytö tutkimuksessa on haavoittuva identiteetti, jonka rakentumisen avulla aineistossa tuotiin esille erityisen kuormittuneita lockdown-arjen tilanteita. Elämäntilanteissa oli saattanut jo entuudestaan olla esimerkiksi yksinhuoltajuudesta tai erityislapsen tilanteesta aiheutuneita huolia, joita koronasulku pahensi. Näissä vastauksissa tuotiin esiin arjen kohtuuttomia tilanteita, joihin yhteiskunnan sulkeutuminen ajoi.
– Osalla haavoittuneen identiteetin miehistä oli samaan aikaan myös työttömyyttä, lomautuksia tai sairauslomia, jotka lisäsivät vielä entisestään paineita arjenhallintaan, kertoo Autonen-Vaaraniemi.
Haavoittuneen identiteetin rakentuminen tuo esille yksinäisyyttä ja tarvetta asioiden jakamiselle toisen aikuisen kanssa. Lockdown-aikana isovanhempien ja muun lähipiirin tuomat tukiverkostot eivät olleet käytössä. Lisäksi esimerkiksi yhteiskunnallisen palvelujärjestelmän sulkeminen aiheutti monelle hyvin kuormittavia tilanteita.
– Haavoittunut identiteetti on aineistossa ajoittain niin vahva, että yritykset rakentaa toisenlaista identiteettiä jäävät helposti sen alle. Kuormittuneita arkitilanteita kuvattiin jopa 24/7 selviytymisenä, Holmberg kertoo.
Tutkijoita mietityttää, ollaanko menneestä pandemia-ajasta otettu riittävästi opiksi. Moni auttamistyön osa-alue otti pakon edessä suuria digiloikkia, ja se on itsessään lisännyt valmiuksia varautua vastaaviin kriisitilanteisiin. Kaikkea ihmisten tai perheiden tarvitsemaa tukea ei kuitenkaan voi hoitaa etäyhteydellä tai videopuhelulla.
– Aina on niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat tietyt palvelut kotiin. Tai mahdollisuuden jatkaa tukipalveluja kodin ulkopuolella. Koronakriisin myötä on tullut kokemusta ja toivottavasti myös syntynyt uusia toimintatapoja varautua yllättäviin yhteiskunnallisiin ja lopulta ihmisten arjessa monin tavoin todentuviin tilanteisiin, sanoo Holmberg.
Tutkimaton aineisto houkuttaa
Arjen tasolla ei löydy paljoakaan tutkimustietoa miesten näkökulmasta. Tutkijoiden oli luontevaa lähteä tarttua miehiä koskevaan aineistoon ja katsoa, mitä löytyy.
– Saimme paljon uutta tietoa. Kysely toistettiin koronavuonna 2021. Nyt vuosien jälkeen olisi kiinnostavaa tehdä jatkokysely, ihan jo siitä syystä, että nämä vastaukset annettiin heti yllättävän sulkutilan jälkeen, sanoo Autonen-Vaaraniemi.
Tutkijakaksikko on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tämän miesten lockdown-kokemuksiin keskittyvän artikkelin jälkeen olisi kiinnostavaa tutkia myös naisten antamia vastauksia vuodelta 2020.
– Olisi hyvä tarkastella löytyykö naisten ja miesten vastauksista eroja, päällekkäisyyksiä tai naisten kokemuksista kokonaan uusia identiteettityyppejä, sanoo Holmberg.
Teksti ja kuva: Antti-Jussi Marjamäki