<< Takaisin

FT Pauliina Tuomi toimii tutkijatohtorina Tampe­reen yliopiston Porin yksikössä, Informaatioteknologian ja vies­tinnän tiedekunnassa. Hän tietää, mikä herättää TV-katsojien huomion.

- Tutkin provokatiivisia media- ja televisiotuotantoja, jotka yksinkertaisimmillaan tarkoittavat sisältöjä, jotka ovat jollakin muotoa yhteiskunnan yleisiä̈ arvoja, normeja ja jopa moraalikäsityksiä̈ ravistelevia, Tuomi kuvaa tutkimustaan, johon hän itse viittaa myös nimellä ”provotöllö”.

Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisin sisällön keinoin yleisöä aktivoidaan ja houkutellaan katsomaan televisiota sekä mediakulttuurin onlinesisältöjä. Normeja keikutellaan mm. irstailulla, mässäilemällä makaabereilla true crime- rikosdokumenteilla, sekä ravistelemalla sosiaalisia instituutioita, kuten avioliittoa.

Viihteellistyvä yhteiskunta

Provosoivat mediasisällöt ovat osa laajempaa yhteiskunnan viihteellistymistä, jossa aiemmin pyhänä pidetyt teemat, kuten jopa kuolema, muuntuvat viihteen polttoaineeksi. Provosoivalla sisällöllä pyritään erottautumaan ja shokeeraamaan, saamaan huomiota ja aiheuttamaan tunnereaktioita.

Sama provosointi näkyy myös muualla viihteellistyvässä yhteiskunnassa. Esimerkiksi vaalien aikaan rauhallisella asialinjalla oleva ehdokas ei välttämättä saa medialta samaa näkyvyyttä kuin jyrkkiä kannanottoja ja klikkiotsikoita mahdollistava kilpailijansa.

Provosoivilla formaateilla on ja olisi silti valtaa myös tietoisuuden lisäämiseen, lukkiutuneiden ajatusmallien murtamiseen sekä monimuotoisuuden esiintuomiseen ja normalisoimiseen. Joten provosointia ei tarvitse nähdä kaikissa tilanteissa pelkästään pahana peikkona.

Tuomi nostaa esiin myös median vastuun tuottamistaan sisällöistä.

- Toivoisinkin, että tutkimuksen myötä saatettaisiin fokus katsojapositiosta myös tuotantoihin ja niiden vastuuseen: aina kysytään, kuka tällaista katsoo, eikä kyseenalaisteta, kuka tätä tekee, miksi ja miten.

Puhtoisuuden illuusio

Tällä hetkellä tosi-TV –puolella on havaittavissa myös ns. kasvojen pesu –kampanja.

- Osa tuotannoista pyrkii jo tietoisesti muuttamaan formaatteja säädyllisimmiksi tai vähintään perustelemaan ne nätimmiksi, Tuomi kertoo.

Paritusohjelmista esimerkiksi Love Island haluaa erottautua härskimmästä serkustaan Temptation Islandista kuvailemalla itseään nuorten aikuisten keskusteluun pohjautuvaksi parisuhdeohjelmaksi, vaikka tietyt lainalaisuudet pätevät kummassakin. Tuomi kutsuukin tätä ilmiötä puhtoisuuden illuusioksi.

Toki kilttiäkin tarjontaa löytyy vaikkapa Sohvaperunoiden ja Huvila ja Huussin muodossa.

- Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että yhä iso osa ohjelmista operoi välillä kyseenalaisilla teemoilla ja tuotannollisilla linjauksilla… eikä osallistujien kohtelu formaateissa ole juuri aiempaa empaattisempaa, Tuomi huomauttaa.

Kevään 2021 suomalainen TV-tarjonta tuntuu kuitenkin keskittyvän shokkiarvolla myyvien sarjojen lisäksi myös positiivisempiin formaatteihin. Tähän vaikuttanee pandemian luoma epävarma maailmantilanne.

- Koenkin, että tutkimuksen kautta on mahdollista tutkia, mitä vallalla olevat mediasisällöt sanovat sen hetkisestä yhteiskunnasta, Tuomi toteaa.

Tästä pääset tutustumaan tarkemmin Tuomen provotöllö-tutkimukseen >>

Teksti: Kaisa Aro
Kuvat: Pauliina Tuomi