Ystävien merkitys nuorille on suuri
Miitti-hankkeessa tutkittiin nuorten joukkokokoontumisia Satakunnassa koronapandemian aikana. Tutkijat yllättyivät erityisesti siitä, miten nuoret samaan aikaan rakentavat ja purkavat yhteisöllisyyttään.
”Nuorten joukkokokoontumiset yhteisöllisyyden ja paikalliskulttuurin ilmentymänä” on Satakunnan kulttuurirahaston rahoittama hanke, joka toteutettiin vuosina 2021-2022. Hankkeen tarkoituksena oli ymmärtää nuorten joukkokokoontumisten syitä ja sosiaalisen median käytön merkityksiä kohtaamisten yhteydessä.
Tutkijaryhmän muodostivat sosiaalityön professori Riikka Korkiamäki ja sosiaalityön tutkijatohtori Tiina Määttä Tampereen yliopiston Porin yksiköstä sekä väitöskirjatutkija Elina Vaahensalo ja digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori, dosentti Riikka Turtiainen Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmasta Porin yliopistokeskuksesta.
Tutkimuksen lähtökohta ja tulokset
Tutkijat kiinnostuivat aiheesta koronapandemian myötä. Nuorten joukkokokoontumiset eivät tuolloin olleet sallittuja, mutta niitä järjestettiin joka tapauksessa. Tutkimusryhmän puolesta tässä haastattelussa kommentoi Tiina Määttä, mutta vastaukset ovat ryhmän yhteisiä.
- Halusimme tutkimuksessamme mahdollistaa porilaisnuorten joukkokoontumisten ymmärtämisen nuorten omista näkökulmista. Etsimme tietoa siitä, mikä merkitys kokoontumisilla on yhteisyyden, empatian ja vastavuoroisuuden näkökulmista. Näyttäisi siltä, että nuoret kokevat sosiaalista vetoa eri suuntiin eri kaveriporukoiden välillä. Nuoret testaavat, kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Tästä syntyy eripuraa, mutta toisaalta he pystyvät sosiaalisen median avulla olemaan läsnä eri ryhmissä samanaikaisesti. Sosiaalisuuden kokemuksia rakennetaan ja puretaan erityisesti luottamuksen, pettymyksen, paheksunnan ja lojaalisuuden tunteiden kautta.
Määtän mukaan tutkimus auttaa ymmärtämään nuoria paremmin myös siinä mielessä, että reaali- ja digimaailma on heille yhtä ja ne vaikuttavat toisiinsa. Tällä tavoin myös aikuisten maailma muuttuu. Tämä ei silti välttämättä eriytä aikuisia ja nuoria toisistaan. Monet vanhemmat ovat läsnä lastensa elämässä, vaikka nuorten kokemusmaailma onkin erilainen.
Määttä korostaa, että nuoret kyllä haluavat jakaa elämäänsä aikuistenkin kanssa, jos he saavat tehdä sen omilla ehdoillaan. Nuoret haluavat tulla ymmärretyiksi.
Yllätyksiäkin löytyi
Tiina Määttä sanoo tutkimusryhmän yllättyneen siitä, kuinka nuoret rakentavat ja purkavat yhteisöllisyyttä samaan aikaan. Suhteet ovat joustavia, mikä johtuu osittain älypuhelinten mahdollistamasta sosiaalisen median käytöstä. Näin nuoret voivat kuulua moneen ryhmään samaan aikaan. Tämä on myös konkreettinen osoitus siitä, kuinka teknologia muokkaa maailmankuvaa.
- Nämä kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka nuoret jäsentävät solidaarisuutta kasvettuaan aikuisiksi. Senkin takia nuorten maailmaa on tärkeää ymmärtää, tutkija huomauttaa.
Myös aikuisten puuttuminen asioihin voi sekoittaa pakkaa, vaikka kasvattajat olisivatkin liikkeellä hyvin aikein. Se voi vahvistaa nuorten keskinäistä yhteenkuuluvuutta, mutta toisaalta myös aiheuttaa nuorten keskinäisten suhteiden uudelleenjärjestelyä. Tästä taas voi syntyä ristiriitoja ja joku voi jäädä ulkopuoliseksi.
Nuorten ryhmät eivät kuitenkaan ole niin yhdenmukaistavia kuin ehkä luulisi. Sosiaaliset tilanteet ovat hyvin joustavia. Jonkinasteinen yhdenmukaisuus lienee ryhmän muodostumisen edellytys, mutta nuoret myös pystyvät vastustamaan ryhmäpainetta. Myös sosiaalinen media auttaa tässä asiassa juuri siksi, että se mahdollistaa moneen eri ryhmään kuulumisen.
Tulosten hyödyntämisestä
Tiina Määttä uskoo, että sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä voidaan edistää paremmin, kun nuorten kokemuksia ymmärretään. Tähän tuore tutkimus tarjoaa työkaluja.
- Oli esimerkiksi kiinnostavaa, että samalla kun konflikteja nuorten kesken syntyy, samalla niitä myös ratkaistaan. Heillä on siis kykyjä toimia ristiriitatilanteissa. Aikuiset eivät välttämättä uskalla olla yhtä avoimia, joten nuoret voivat tuoda keinoja aikuisten tueksi.
Lisäksi tutkija toteaa, että ryhmän hyödyntämät tutkimusmenetelmät, kuten sosiaalisen median käyttö ja sen simuloiminen tutkimuksessa, voivat olla nuorille sellaisia luontevia itsestään kertomisen tapoja, joita myös muut ammattilaiset voisivat hyödyntää, kun he pyrkivät ymmärtämään nuoria.
Teksti: Rami Nummi
Kuva: Pixabay