Maisemantutkija uudessa ympäristössä

Maisemantutkimus on monipuolinen ja ajassa elävä tieteenala – sen allekirjoittaa Hannu Linkola, joka työskennellyt aiheen parissa lähes 20 vuoden ajan. Linkola opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä ja väitteli vuonna 2013 tohtoriksi maisemavalokuvan käytöstä suomalaisessa maantieteessä. Tohtoriopintojen aikana rakentui myös Helsingistä kotoisin olevan Linkolan ensimmäinen linkki Poriin, sillä väitöskirjan tarkastajana toimi Porin yliopistokeskuksessa maisemantutkimuksen professorina työskentelevä Maunu Häyrynen.

Väitöksen jälkeen Linkola jatkoi ajatustenvaihtoa sekä tutkimushankkeiden pohdintaa Häyrysen kanssa. Toisinaan Linkola vieraili myös Porissa opetustehtävissä. Satakunta näkyi myös tutkimusrahoituksessa, sillä Linkola sai rahoitusta niin Satakunnan maakuntarahastolta kuin Satakunnan korkeakoulusäätiöltäkin.

Tutkimusrahoituksen saaminen onkin määritellyt Linkolan uran suuntia muutamien viime vuosien aikana. Hän on työskennellyt maisemateemojen parissa useissa eri organisaatioissa ja yhteyksissä.

– Sivujuonteita on urallani ollut paljon. Olen työskennellyt esimerkiksi ympäristöministeriössä maisemahallinnon sekä Suomen ympäristökeskuksessa maiseman suojelun käytäntöjen parissa. Väliin on mahtunut opetus- ja tutkimustehtäviä sekä Helsingin että Turun yliopistossa, Linkola kertoo.

Maisemantutkimuksen laaja kenttä

Vuoden 2025 alussa Linkola aloitti itselleen uudenlaisessa maisemassa ja työympäristössä: yliopistonlehtorina Porin yliopistokeskuksessa toimivassa Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa.

Linkolan yliopistonlehtorin tehtävään sisältyy pääasiassa maisemantutkimuksen opetusta. Opetustyössä hän pyrkii tuomaan uusia näkökulmia ja sisältöjä jo olemassa oleviin kursseihin.

Opetuksen rinnalla kulkee tieteellinen tutkimus, joka antaa pohjan opetukselle ja liittää sen maisemantutkimuksen ajankohtaisiin aiheisiin.

– Tällä hetkellä tutkimuspuolella minua kiinnostaa erityisesti teollisen mittakaavan aurinkovoiman rakentaminen, sen maisema- ja yhteisövaikutukset. Teema on vahvasti tapetilla ja tavoitteenani on tuoda aihe syksyllä mukaan opetukseen, Linkola kertoo.

Tutkimusaiheen tiimoilta Linkola tekee yhteistyötä mm. Vaasan yliopiston kanssa. Ajankohtaisuutensa vuoksi aihe kiinnostaa myös kuntia ja maakuntien liittoja.

– Olen ylipäätään vaikuttunut siitä, miten täällä tutkinto-ohjelma on rakentanut yhteistyötä Satakuntaliiton ja Porin kaupungin kanssa. Se on todella arvokasta, Linkola sanoo.

Tutkimusaiheita maisemantutkimuksen alalla on lähes loputtomasti, ja useimmiten ne liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään. Pääteemoihin lukeutuu esimerkiksi ymmärrys kokemuksellisuudesta, maiseman historiasta ja paikkaan kuulumisesta.

– Ihmisillä on oikeus maisemaan. Siksi esimerkiksi maiseman ja kaupunkisuunnittelun kehittämiseen tarvitaan humanistista perspektiiviä, keskustelua ja uusien näkökulmien löytämistä, Linkola painottaa.

Maisemantutkimus ei ole vain historiaa ja tai suunnittelua, se voi pitää sisällään myös esimerkiksi vähemmistöjen äänen nostamista kuuluviin ja hallinnon tukemista päätöksenteossa. Koko maantieteen kenttä tuo tutkimukseen vielä laajempaa näkökulmaa – globaalit ilmiöt kuten ilmastonmuutos, teknologian kehitys ja geopoliittiset muutokset vaikuttavat myös paikalliseen maisemaan.

Yliopistokeskuksen vuorovaikutuksellinen arki

Linkolalla ei oikeastaan ollut yhteyksiä Poriin tai porilaisiin ennen väitöskirjaa ja Maunu Häyrystä. Mielikuva Porista oli hieman harmaa ja teollinen, ja tutustuminen porilaisiinkin oli jäänyt Isomäen jäähallissa koettujen jääkiekkopelien varaan. Ympäristöministeriössä työskennellessään Linkola kuitenkin vieraili Porissa aika ajoin ja alkoi nähdä uusia puolia kaupungista. Rinnalla kulki myös vahva kiinnostus porilaiseen underground-musiikkiin.

Vuoden 2025 alusta alkaen Pori on tullut tutummaksi, ja maisemantutkijan utelias luonne on ollut mielissään uudesta ympäristöstä.

– Olen ilolla tutustunut Poriin ja sen lähialueisiin syvällisemmin. Pyöräilen päivittäin uusissa maisemissa ja avarran helsinkiläistä näkemystäni Satakunnan seudusta, Linkola hymyilee.

Myös Porin yliopistokeskuksen yhteisöllisyys on tehnyt vaikutuksen. Linkola on alusta asti tuntenut olonsa tervetulleeksi.

– Arki täällä on vuorovaikutuksellista ja ideat eläviä. Yhteistyötä tehdään päivittäin ja tutkinto-ohjelman työkulttuuri tuntuu helposti lähestyttävältä, Linkola sanoo.

Suuriin yliopistoihin verrattuna Linkola näkee yliopistokeskuksen rakenteessa paljon positiivista. Hän on ollut erittäin ilahtunut myös tutkinto-ohjelman kenttätyöpainotuksesta, joka takaa sen, että opetus ja tutkimus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja yhteisöjen kanssa.

Yksi uusikin aluevaltaus Linkolan tehtävään liittyy, sillä hän toimii tutkinto-ohjelman kansainvälisenä vastaavana.

– Tämä on kiinnostava mahdollisuus. Toivon, että voin motivoida opiskelijoitamme lähtemään kansainväliseen opiskelijavaihtoon, vaikka ajat ovatkin opiskelijoille haastavat.

Vapaata taiteilijuutta musiikin ja kirjoittamisen parissa

Maisemantutkimuksen lisäksi musiikki on Linkolan sydäntä lähellä. Hän toteuttaa luovuuttaan erityisesti kirjoittamalla musiikista – Linkolan kirjoittamia juttuja nähdään aika ajoin Soundi-lehdessä. Lisäksi hän on julkaissut kirjat sekä ruotsalaisesta Kent-yhtyeestä että suomalaisesta Kasevasta.

– Tunnistan, että tässäkin näkyvät tietynlaiset tutkijan ominaisuudet. Ne ovat osa minua ja tapaani ajatella. Populaarikulttuuri ja vapaasti virtaava teksti ovat kulkeneet mukanani jo pitkään. Varmaankin kyse on siitä, että pyrin olemaan tekemisissä niiden asioiden kanssa, joista tykkään, Linkola pohtii.

Tutkimusaineistoa Linkolalle kertynee tulevaisuudessa niin maisemantutkimuksen kuin musiikinkin parista.

Teksti ja kuva: Hanna Rissanen

​​​​​​​

​​​​​​​<< Kaikki verkkolehden nro 94 artikkelit