Opetustyötä ja arjen tutkimusta

Synnyinpaikkansa vuoksi reposaarelaiseksi itseään tituleeraava Suvi Holmberg aloitti yliopistonlehtorin tehtävässä Tampereen yliopiston Porin yksikössä vuoden 2020 elokuun ensimmäinen päivä. Pesti yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, sosiaalityön tutkinto-ohjelmassa jatkuu näillä näkymin heinäkuuhun 2022 saakka.

Suvi Holmberg istuu ruskealla sohvalla kahvikuppi kädessään.

Suvi Holmberg on syntynyt Porin Reposaaressa, mutta asuu nykyään perheineen Liinaharjassa.


Viime syksy oli Suville melkoisen työteliäs, koska uuden työn lisäksi oli opeteltava uusia työskentelytapoja verkko-opetukseen liittyen.

Suvi on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalityöstä Tampereen yliopistosta vuonna 2006. Sen jälkeen hän teki monipuolisesti sosiaalityöntekijän työtä muun muassa päihdehuollossa ja terveydenhuollon sosiaalityössä. Jatko-opiskelut hän aloitti työn ohessa muutaman vuoden työrupeaman jälkeen.

- Tilanne muuttui suuresti, kun sain vuonna 2012 rahoituksen väitöskirjaan. Sen jälkeen olen toiminut Tampereen yliopistossa opetus- ja tutkimustehtävissä: muun muassa väitöskirjatutkijana, projektitutkijana, yliopisto-opettajana ja yliopistonlehtorina, Suvi kertoo.

Suvilla on aiemminkin ollut eri mittaisia työsuhteita Tampereen emoyliopiston lisäksi myös Porin kampuksella. Vuonna 2016, reilu vuosi lapsen syntymän jälkeen, heidän perheensä muutti Tampereelta takaisin Poriin.

Tutkimuskohteet tuttuja aiemmista töistä

Nykyinen työnkuva yliopistonlehtorina sisältää pitkälti sosiaalityön aine -ja syventävien opintojen opetusta, joista kaikki ovat nyt tietenkin verkossa. Lisäksi hän on mukana kahdessa tutkimusryhmässä.

- Toisessa mielenkiinnon kohteena ovat palvelukohtaamiset ja vuorovaikutus haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten parissa, kuten kohtaamiset päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kodeissa. Toisessa ryhmässä keskiössä on syöpään sairastumisen tutkiminen psykososiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä sekä keskittyminen siihen, kuinka syöpään sairastuminen vaikuttaa ihmisten arkielämään ja elämänlaatuun, kertoo Suvi.

Aiemmin Suvi on työskennellyt syöpätautien poliklinikalla sosiaalityöntekijänä. Siinä työssä hän kohtasi sairastuneita ja alkoi miettimään mitä tapahtuu, kun sairaalan ovi sulkeutuu takana.

- Väittelin syöpään sairastuneiden arkeen liittyvistä kysymyksistä toukokuussa 2020, ja pyrin jatkamaan syöpään sairastumisen arjen tutkimisen parissa myös jatkossa, Suvi suunnittelee.

Hänen väitöskirjaansa voit tutustua tästä (avaa pdf-tiedosto) >>

- Nyt aion suunnata hakemaan rahoitusta post doc -tutkimukseen, joka käsittelee parantumatonta syöpää sairastavien arkea. Usein mediassa ja muutenkin julkisesti puhutaan enemmänkin niistä, jotka ovat selvinneet sairaudesta. Vaikka jonkun sairauden kanssa oppii elämään, ei se tarkoita, että on siitä toipunut. Vaikka olisikin lääketieteellisesti sairaudesta parantunut, Suvi kertoo.

Tuttu kampus ja hyvä työyhteisö, vaikka etänä

Arjen tutkijana Suvi on huomannut, että aivan kuten tutkimansa vakavasti sairastuneetkin, ihmiset ylipäätään kehittävät uusia keinoja arjesta selviytymiseen: rutiinien avulla otetaan arkea haltuun. Pikkuhiljaa pandemiasta johtuvista rajoituksistakin tulee osa arkea. Epänormaali tilanne tulee normaaliksi.

- Tottakai mielelläni näkisin työyhteisöä muutenkin kuin vain maanantaina etäkahvien ja virallisempien tapaamisten merkeissä, mutta verkon välityksellä tapahtuvasta työskentelystä on ajan myötä tullut tavallinen oma rutiininsa.

Porissa Suvilla on hyvän työyhteisön lisäksi paljon ystäviä sekä kiinnostavia harrastuksia.

- Olen viihtynyt todella hyvin. Työyhteisö ja Porin kampus ovat todella miellyttäviä, kertoo Suvi.

Teksti ja kuva: Antti-Jussi Marjamäki