Vuoden opetusteoksi valittu konsepti tarjoaa vertaistukea opiskelijoille

Laskentatoimen ja rahoituksen yliopisto-opettaja Anu Ikonen-Kullberg ja opiskelija Reetta Heikkilä aloittivat vuonna 2023 projektin, jossa opinnäytetöidensä kanssa yksin puurtavat opiskelijat kokoontuvat yhteen ympäri Suomen näyttöjensä ääreen tukemaan toisiaan. Samalla syntyi malli, jonka voi monistaa ja levittää laajalle. Opintomaraton-nimellä kulkeva konsepti valittiin Porin yliopistokeskuksen vuoden opetusteoksi.
Anu Ikonen-Kullberg, henkilökuva.

Yliopisto-opettaja Anu Ikonen-Kullberg (kuvassa) ideoi yhdessä opiskelija Reetta Heikkilän kanssa Opintomaraton-konseptin, joka kannustaa opiskelemaan ja kirjoittamaan vertaistuen voimalla.

Intensiivistä työskentelyä viikonloppumaratonilla

Anu Ikonen-Kullberg ja Reetta Heikkilä kokoontuivat säännöllisesti ohjaajana ja ohjattavana Reetan gradun äärellä, ja keksivät ajatuksen intensiivisistä työstöputkista, joihin voisi ottaa muitakin samassa tilanteessa olevia mukaan. Anu osallistuu tapahtumiin vertaisena, hänkin kaipaa väitöskirjaprosessiinsa tukea. Yhteiset tapaamiset aloitettiin jo kesällä 2023, ja niiden myötä syntyi ajatus opintomaratonista, jossa opiskelijat kokoontuvat Zoomin ääreen koko viikonlopuksi, niin että aina jompikumpi, Anu tai Reetta, on langoilla auttamassa.

– Työskentely on shut up and write -tyyppistä, eli tunti töitä, pieni tauko ja sitten paluu ruudulle, tiivistää Anu koko konseptia.

Viikonloppumaratonin aikana lauantaina opiskeltiin 12 tuntia, ja sunnuntaina sama setti. Itsenäisen ajoitetun työskentelyn lisäksi maraton rakentui oppimista tukevista elementeistä. Lyhyiden luentojen aiheina oli lähdeviitteet, tietoiskut ravinnosta ja levosta, avustavat sovellukset ja lukutekniikat.
Opiskelu ei ollut liian totista, mukaan mahtui myös esimerkiksi mindfullness-harjoituksia. Elementtien toteuttamisessa oli mukana myös muita opettajia.

Vertaistuen voimalla

Yksittäinen viikonloppumaraton on vain osa Opintomaraton-konseptia. Kesällä tapaamisia saattoi olla tiheäänkin, ja tapaamiset jatkuivat säännöllisen epäsäännöllisesti läpi talven. WhatsApp-ryhmässä sovitaan tapaamisista kunkin tarpeiden mukaan. Tapaamisten ideana ei ole roikkua ruudussa koko ajan, vaan ajastaa hetkiä, jolloin tavataan, keskustellaan ja tsempataan, muu aika tehdään tahoillaan töitä. Vertaistuki on idean ydin.

– On tärkeää, että joku välittää ja on kiinnostunut siitä, miten sulla menee opintojen kanssa. Moni aikuisena opiskeleva on esimerkiksi ollut todella yksin, vailla tukiverkkoa, joten nämä yhteiset hetket palvelevat syvällisemmin osallistujien hyvinvointia, nostaa Anu esille.

Pääosin opiskeluryhmän opiskelijat ovat jo päättäneet opintonsa yliopistokeskuksella, ja asuvat muualla. Tällä hetkellä kaikki opiskelijat ovat kauppatieteen parista, mutta Anu toivoo ryhmään muitakin. Tapaamisissa ei pureuduta niinkään alaspesifisiin pulmiin.

Kannustuksella ja onnistumisilla eteenpäin​​​​​​​

Vaikka Anu on pedagogiikan ammattilainen ja perehtynyt myös erilaisten oppimishaasteiden kohtaamiseen, kokee hän persoonan vaikuttavan kuitenkin eniten – tärkeintä on se, että osaa herkällä korvalla kuunnella ryhmäläisiä. Opettaminen on Anun juttu. Useissa eri tehtävissä toimineena on hän huomannut opettamisen aina tulevan osaksi hänen työnkuvaansa tavalla tai toisella.

Opintomaraton-ryhmässä on syvä luottamuksen ilmapiiri, jotta voidaan aidosti ruotia syitä ja jarruja tekemisen taustalla. Positiivisella kannustamisella ja toisten pientenkin onnistumisten esiin nostamisella tuetaan toisia.

Uusia ideoita Anulla on runsaasti, mutta hän koittaa muistuttaa itseään myös ajan säästämisestä omalle tutkimustyölle. Anulle tämä on ollut antoisaa, hän on saanut ystäviä ja löytänyt itsekin uusia tapoja tehdä töitä, huomannut että yhdessäkin voi asioita tehdä.

– Ja se on tavallista, että muillakin nämä asiat roikkuu. Ei tarvi aina olla syyllinen olo, roikkuminen on aivan normaalia. Ole armollinen itselle, muistuttaa Anu.

Jos kiinnostuit Opintomaraton-konseptista, laita Anulle (amikku(at)utu.fi) sähköpostipyyntö liittyä WhatsApp-ryhmään!
​​​​​​​

Teksti ja kuva: Katri Anttinen

​​​​​​​
<< Kaikki verkkolehden nro 92 artikkelit