Ammattiylpeys ja yhteishenki ovat laivanrakentajien voimavaroja (Väitös: FM Mikko Aho, 13.12.2019, kulttuuriperinnön tutkimus)

Väitöstutkimus arvioi myös yhteisöjen sekä museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden yhteistyön mahdollisuuksia kulttuuriperintöprosesseissa.

Mikko Aho tarkasteli väitöstutkimuksessaan raumalaisten laivanrakentajien kokemusta muistitietohaastattelujen avulla. Laivanrakentajille on keskeistä korkea käsitys omasta osaamisestaan, josta he puhuvat lähes poikkeuksetta monikossa, koko yhteisön jakamana yhteisenä ylpeydenaiheena. Sille rakentuu laivanrakentajien voimakas yhteisöllisyys.

Tärkeä yhteisön rakentaja on myös heidän omintakeinen huumorinsa. Laivanrakentajien ammattiylpeys rakentuu heidän jaetulle historialleen. Siihen kuuluvat niin sotakorvaukset, kaupungin kahden telakan, Hollmingin ja Rauma-Repolan, perinteet kuin huipputekniikan kansainväliseksi edelläkävijäksi nouseminenkin.

Laivanrakentajat ovat myös tietoisia oman historiansa niveltymisestä Rauman ja Suomen historian, sekä koko maailmanhistorian, kehityskulkuihin. Monia telakoilla pitkän uran tehneitä yhdistää kokemus muutoksesta ja kehityksestä, esimerkiksi työturvallisuuskäytäntöjen paranemisesta.

– Laivanrakentajien yhteisöllisyyteen liittyy sekä teollisuustyöntekijöille yleisiä että laivanrakennusalalle ominaisia piirteitä, ja raumalaisten kokemukseen sekä kaikille laivanrakentajille tuttuja että paikallisesti erityisiä asioita. Viimeksi mainituista selkein esimerkki on kaupungin kahden telakan omaleimaiset yrityskulttuurit ja niiden vaikea, joillekin jopa traumaattinen yhdistäminen, Turun yliopistossa väittelevä Mikko Aho.

Aineistona laivanrakentajien muistot

Tutkimuksen aineistona ovat vuosina 2009–2017 tehdyt muistitietohaastattelut, jotka laivanrakentajat ovat tuottaneet pääosin itse. Silloisen omistajan STX:n luopuminen Rauman telakasta ja telakan sulkeminen kesällä 2014 oli käännekohta, joka teki oman jaetun historian käsittelyn yhteisölle entistä tärkeämmäksi.

– Silloin moni varmaan ajatteli, että Rauman laivanrakennuksen vuosisatainen historia on tullut päätökseen. Tuntui ehkä siltä, että laivanrakentajien historia unohtuu, ellei asialle tehdä jotain. Aineiston tuottamiseen on osallistunut monenlaisia laivanrakentajia, telakanjohtajasta nosturinkuljettajiin. Tämä on laivanrakentajille itselleen hyvin tärkeää. Yhteisestä historiastaan keskeisiksi asioiksi he ovat ennen kaikkea valinneet ne asiat, jotka heitä yhdistävät ja rakentavat yhteishenkeä. Riitoja ja ongelmiakin he kyllä muistelevat, mutta katsovat niiden kuuluvan menneisyyteen, Aho sanoo.

Museon ja yhteisön yhteistyötä

Muistitietoaineiston tuottamisessa ja aineiston säilyttämisessä laivanrakentajien yhteistyökumppani on Rauman merimuseo, jossa Aho työskentelee amanuenssina.

– Laivanrakentajat ovat itse päättäneet mitä ovat halunneet tehdä, museon roolina on ollut neuvonantajana ja tuotetun aineiston turvallisena ja arvokkaana säilyttäjänä toimiminen. Arvioin tutkimuksessani myös, miten muistiorganisaatiot, kuten museot, voivat toimia yhdessä yhteisöjen kanssa molempien tavoitteita edistävillä tavoilla. Käsittelen myös yhteistyön mahdollisia ongelmia ja ristiriitoja, mutta on sanottava, että tutkimassani tapauksessa niitä on Rauman merimuseon ja laivanrakentajien välillä ollut vain vähän, Aho kertoo.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Erkki Paasikiven säätiö.

***

FM Mikko Aho esittää väitöskirjansa ”Kun meiltä laiva lähtee ulos, ni siittä voi olla kaikki ylpeitä”: Raumalaisten laivanrakentajien ammatillinen omakuva teollisena kulttuuriperintönä julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2019 klo 12 (Rauman merimuseo, Kalliokatu 34, 26100 Rauma).

Vastaväittäjänä toimii tutkijatohtori Tytti Steel, (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Anna Sivula (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuuriperinnön tutkimus.

Väittelijän yhteystiedot: p. 050 596 1521, aho@rmm.fi