Monipuolinen ura huipentuu talven tutkimukseen

Työura ja erityinen kiinnostus ympäristöhistoriaa kohtaan toi Simo Laakkosen Poriin lähes 15 vuotta sitten. Työ ensin yliopistonlehtorina ja myöhemmin johtajana Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa on ollut monipuolista. Ennen eläkkeelle siirtymistä Laakkosella on vielä työn alla uransa ehkä merkityksellisin tutkimushanke, johon liittyy vahva henkilökohtaisen kokemuksen ulottuvuus.

Simo Laakkonen syventyy työuransa päätteeksi talven historiaan tutkimushankkeessa, jolle myönnettiin Suomen Akatemian rahoitus. Kuva: Hanna Rissanen

Simo Laakkonen opiskeli Helsingin yliopistossa poliittista historiaa ja valmistui maisteriksi vuonna 1991. Hänen pro gradu -tutkielmansa käsitteli Brasilian nykyisen presidentin Lula da Silvan taustavoimana olleen työväenliikkeen syntyä sotilasdiktatuurin aikana. Kun jatko-opinnot Rio de Janeirossa eivät osoittautuneet mahdollisiksi, Laakkonen päätti keskittyä Suomen talous- ja sosiaalihistoriaan. Lopulta ympäristöhistoria astui kuvaan, kun Laakkonen aloitti työskentelyn yliopistolla ympäristöpolitiikan lehtorina ja myöhemmin professorin viransijaisena.

Akateeminen pätkätyö tuli vuosien aikana Laakkoselle hyvin tutuksi – hän sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa 50-vuotiaana, vuonna 2010. Hän aloitti tuolloin Porin yliopistokeskuksessa, Turun yliopiston palveluksessa maisemantutkimuksen yliopistonlehtorin opetus- ja tutkimustehtävissä.

Uudeltamaalta kotoisin olevalle Laakkoselle Satakunta ja sen rannikkoalueet olivat vielä 15 vuotta sitten melko uusi tuttavuus. Vuosien saatossa mielenkiintoiset paikat Kylmäpihlajan majakasta Sammallahden mäen UNESCO-kohteeseen ovat kuitenkin tulleet tutuiksi.

– Olen viimeisen 15 vuoden aikana tykännyt erityisesti siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tehdä paljon kenttätyötä ja -tutkimusta. Olen käynyt paikoissa, joissa tutkimuskohteet vaihtelevat jääkauden lopusta tähän päivään, Laakkonen kertoo.

Länsirannikko onkin ollut otollinen työskentelypaikka Laakkoselle, jonka kiinnostus tutkimuksen saralla on lopulta kohdistunut erityisesti Itämeren ympäristöhistoriaan.

Ainutkertainen tutkimushanke

Merialueiden ympäristöhistorian tutkimukseen kuuluvat olennaisena osana vuodenajat ja niiden vaikutukset mm. suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityisesti talvi on aina ollut Laakkosen sydäntä lähellä, ja aiheeseen liittyvä tutkimuskin on ollut mielen päällä jo pitkään.

– Voisi sanoa, että talven tutkimukseen liittyvän hankeajatuksen taustalla on todella pitkä latu; kipinä talveen on syttynyt jo silloin, kun pienenä poikana hiihdin osan koulumatkasta merenlahden yli. Muistan elävästi rajut lumimyrskyt ja kevätjäiden lähdön, Laakkonen pohtii.

Tutkimusideaa on sittemmin kehitelty Laakkosen luotsaamilla kursseilla. Opiskelijat ovat työskennelleet Porin kaupunginkirjaston ja kaupungintalon arkistoissa selvittäen talvikulttuurin historiaa eli sitä, miten ihmiset ovat kokeneet talven, ja miten talvea on esitetty eri medioissa.

Vuonna 2024 pitkään tehty ideointityö huipentui, kun Laakkosen ja tutkijatohtori Janne Mäkirannan suunnittelemalle ja professori Anna Sivulan johtamalle talvikulttuurin tutkimukseen keskittyvälle tutkimushankkeelle myönnettiin neljän vuoden rahoitus. ”Talven historia: Ihminen ja ilmasto vuodenaikaisuuden näkökulmasta teollisen vallankumouksen aikana" -hanke sai puoli miljoonaa euroa Suomen Akatemialta.

– Tutkimusprojekti liittyy vahvasti omaan elämääni, ja siksi olen todella iloinen rahoituksen saamisesta. Suomen Akatemian tuki mahdollistaa ainutkertaisen tutkimushankkeen toteuttamisen, Laakkonen hymyilee.

Talvea ja talvikulttuurin muutoksia teollisen ajanjakson aikana ei ole Laakkosen mukaan tähän mennessä tutkittu Suomessa tai muuallakaan maailmassa systemaattisesti.

– Talvea on pidetty itsestään selvänä ilmiönä, sen valtava yhteiskunnallinen merkitys on jäänyt näkemättä ja tutkimatta tietynlaisen akateemisen lumisokeuden takia, Laakkonen pohtii.

Talvi ihmisen armoilla

Talven historia -hankkeen päätavoitteena on tutkia muutosta: aiemmin ihminen on ollut talven armoilla, teollisen vallankumouksen myötä talvi on ihmisen armoilla.

– Voisi sanoa, että ihmiskunta on pystynyt murtamaan talven, niin merellä, maaseudulla kuin kaupungeissakin. Jäänmurtamisen historia on aiheesta erinomainen esimerkki, sillä sen myötä merenkulku ja elämä ovat voineet jatkua läpi talvenkin normaalisti, Laakkonen havainnollistaa.

Rannikkokaupunkina Porin rooli merenkulussa on ollut merkittävä ja Mäntyluodon sataman historia onkin vahvasti läsnä tutkimuksessa. Porin kaupunki on tukenut hanketta jo suunnitteluvaiheessa ja on mukana jatkossakin.

Hankkeessa käytetään tutkimusaineistona mm. Porin kaupunginarkiston satamapäiväkirjoja. Tutkimusavustaja Niko Hakkarainen selvittää niiden pohjalta, mistä laivat ovat talvikausina tulleet, millaisia kulkemiseen liittyviä haasteita niillä on ollut ja milloin satama on ollut suljettuna.

– Talvimerenkulkua ja sen historiaa tutkimalla voidaan selvittää, miten laivaliikenne on vaikuttanut esimerkiksi Suomen talouden avautumiseen, Laakkonen kertoo.

Porin kaupunginarkistossa säilytetään Mäntyluodon sataman ilma- ja jääolosuhteista kertovia satamapäiväkirjoja. Kuvassa oleva asiakirja on vuodelta 1910. Kuva: Niko Hakkarainen.

Syyskuussa 2024 käynnistynyttä Talven historia -tutkimushanketta johdetaan Porin yliopistokeskuksesta. Kokonaisuudessaan tutkimusryhmä koostuu kansallisesta verkostosta, jossa on yhteensä noin 20 tutkijaa viidestä suomalaisesta yliopistosta. Lisäksi mukana on kansainvälinen verkosto, johon kuuluu noin 10 asiantuntijaa mm. Saksasta, Espanjasta, Englannista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Mukana on myös maailman tunnetuin kulttuurisen ilmastotutkimuksen edustaja, professori Mike Hulme Cambridgen yliopistolta.

– Tutkimusryhmän ydinajatuksena on se, että mukana on tutkimusosaamista maista, joissa talvi koetaan eri tavoin. Se antaa kriittistä perspektiiviä ja vie tutkimuksen uudenlaiselle tasolle, Laakkonen kertoo.

Satakunnassa katsotaan tulevaisuuteen

Talven historia -hankkeen myötä Simo Laakkosen 15-vuotinen työura Porin yliopistokeskuksessa päättyy. Laakkonen siirtyy tutkinto-ohjelman johtajan asemasta tammikuussa 2025 vuoden ajaksi Suomen Akatemian tutkijaksi ennen eläkkeelle siirtymistä.

– Vuodet tässä työssä ovat olleet monipuolisia. Kiire on toki lisääntynyt ja hallinnollisen työn määrä kasvanut. Tutkinto-ohjelmassamme on silti ollut luova työskentelyilmapiiri ja hyvä yhteishenki, josta suuri kiitos aktiivisille opiskelijoille ja väitöskirjan tekijöille, Laakkonen kertoo.

Vuosien aikana Laakkonen on tutustunut myös satakuntalaisuuteen ja sen ydinpiirteisiin. Hän kuvailee satakuntalaisuutta edistykselliseksi vanhakantaisuudeksi.

– Satakunnassa vanhat periaatteet ovat kunniassa, mutta katsotaan silti tulevaisuuteen. Ja asiat hoidetaan ilman turhanpäiväistä uhoamista, Laakkonen kuvailee.

Paikallisuuden hän näkee myös Porin yliopistokeskuksen vahvuutena, ja uskoo, että tulevaisuudessa erilaisten yhteistyömuotojen merkitys korostuu entisestään. Hän jää innolla ja mielenkiinnolla seuraamaan tutkimuksen tekemistä erityisesti paikallisella tasolla.

– Tutkijat tekevät tälläkin hetkellä valtavasti kiinnostavaa työtä Satakunnassa esimerkiksi turveyhteisöjen tutkimuksen sekä öljynporauslauttojen kulttuuriperinnön tutkimuksen saralla. Professori Maunu Häyrysen vetämä uusi alueidenkäytön suunnittelun kokonaisuus keskittyy länsirannikon kaavoituskysymyksiin. Lisäksi yhteistyö muiden alueellisten oppilaitosten vetämien hankkeiden sekä muun muassa Säkylän varuskunnan kanssa jatkuu tutkinto-ohjelmamme seuraavan johtajan, dosentti Rami Mähkän johdolla. Tulevaisuus näyttää erinomaiselta, Laakkonen kiteyttää.


Talven historia -tutkimushankkeessa kerätään myös kansalaisten kokemuksia talvesta. Jos haluat jakaa kokemuksiasi, ota yhteyttä Simo Laakkoseen: simo.laakkonen(at)utu.fi


​​​​​​​Teksti: Hanna Rissanen
​​​​​​​Kuvat: Hanna Rissanen & Niko Hakkarainen