Kristian Kiili tutkii peleillä oppimista ja antaa kännykälle vauhtia

​​​​​​​Kiilin tutkimus keskittyy pelien avulla oppimiseen ja oppimispelien käyttäjäkokemukseen. Aihetta hän alkoi tutkia ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten.

- Pelit ovat kiinnostaneet minua aina, ja jossain vaiheessa huomasin miten lasten kengissä pelilliset opetusmateriaalit olivat tuohon aikaan kouluissa. Jos jotain pelejä oli, niin yleensä niissä oli vain kopioitu kirjojen materiaali sellaisenaan nettiin. Siitä syntyi ajatus, että tässä on pakko olla enemmän potentiaalia.

Ensimmäinen peli aikaansa edellä

Kiili löysi nopeasti hienoja ideoita yhdistettäväksi pelin muotoon. Yritys ei hänen mukaansa kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

- Kyseessä oli tarinapohjainen ongelmanratkaisupeli, jossa oli lopulta hyvin paljon erilaisia elementtejä. Sen menestyksestä ei jäänyt lapsille kerrottavaa, voisi oikeastaan sanoa että se oli aikaansa edellä.

Tutkijana Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Porin yksikössä työskentelevä Kiili nauttii juuri pelien ideoinnista. Tieteellinen työ siirtää pelien parissa askaroinnin vapaa-ajalle.

- Kieltämättä jää sinne yöaikaan, kun pelejä luodaan. Itse olen viime aikoina vetäytynyt pelien varsinaisesta tekemisestä, keskityn enemmän niiden ideointiin ja suunnitteluun.

Kännykkään liikettä

Tällä hetkellä Kiili työskentelee kahden erilaisen trendin ympärillä. Ensimmäisessä haetaan vaihtoehtoja opettaa itse tekemisen kautta, toisessa taas laitetaan oppija liikkumaan.

- Teemme pelejä, joissa opetetaan niin että käyttäjä itse kehittää pelin, ja hoksaa sitä kautta. Kyseessä ei siis ole pelin tekemisen opettamista, vaan sitä että joitakin asioita oppii itse tekemällä. Toinen selvä teema on yhdistää liikunta ja oppimispelit. Matkapuhelin vain taskuun ja sillä tavalla ohjataan peliä itse liikkumalla.

Yliopistokeskuksen Vuoden tutkijaksi valittu Kiili kaipaakin luokkahuoneisiin ja välitunneille liikettä. Hänen mukaansa istumalihaksia treenaamalla ei tieto tartu päähän riittävän hyvin.

- Fyysinen liikkuminen aamutuimaan on tutkitusti hyvä keino saada aivotoiminta parhaalla tavalla liikkeelle. Tiedossa on myös, että istumalla oppii heikoimmin. Liikkuminen on vähentynyt vuosien varrella nuorison keskuudessa selvästi, joten pitää pohtia millä tavalla heitä saisi aktivoitua paremmin.
​​​​​​​

Teksti ja kuvat: Iiro Lehtonen
3.11.2011