Kotiseutuneuvoksen lahjoitus yliopistokirjastoon
KOTISEUTUNEUVOKSEN LAHJOITUS YLIOPISTOKIRJASTOON 3.5.2006 Kotiseutuneuvos Olavi Koskinen on pian 85 ikävuodestaan huolimatta edelleen aktiivisesti mukana seuraamassa Porin ja maakunnan asioita. Monessa mukana oleva Koskinen lahjoitti kirjastostaan...
KOTISEUTUNEUVOKSEN LAHJOITUS YLIOPISTOKIRJASTOON
3.5.2006
Kotiseutuneuvos Olavi Koskinen on pian 85 ikävuodestaan huolimatta edelleen aktiivisesti mukana seuraamassa Porin ja maakunnan asioita. Monessa mukana oleva Koskinen lahjoitti kirjastostaan Suomen suurkasvion sekä Taiteen mestarit -ensyklopedian kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen kirjastoon. Koskisen mukaan lahjoituksen kohde oli helppo päättää, siksi monipuolista toiminta yliopistolla hänen mielestään on ollut.
1800 kotiseuturetkeä vetänyt opasveteraani
Kirjansitojan taito on antanut Koskiselle arvostuksen kirjoja kohtaan, ja lahjoitetut värikuvakasviot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Vaikkei yliopistokeskuksessa varsinaisesti kasvitiedettä opetetakaan, liittyy kasvien tuntemus läheisesti vaikkapa maisemantutkimuksen oppiaineeseen.
- Halusin lahjoittaa nämä pois, sillä kirjat ovat painavia ja minulla on kirjoja edelleen tarpeeksi kotonani, kertoo Koskinen.
Porin opaskillan hyväksymänä oppaana on Koskinen jo vuodesta 1968 vetänyt Porin Kotiseuturetket ry:n päivän pituisia matkoja ympäri eteläisen Suomen. Vuosien mittaan matkoilla on käynyt 78 000 kävijää. Suurimman osan retkistä Koskinen on vetänyt ja opastanut itse. Näillä matkoilla on tarinaa riittänyt, sillä Koskinen on perillä luonnosta, metsistä, puutarhoista sekä historiasta.
Myös nykyhetken tapahtumat kiinnostavat, eikä tarina kuulemma lopu. Seuraava kotiseuturetki tehdään kuluvan kuun 11. päivänä ja matkalle Koskinen toivoo mukaan yliopistoväkeä. Kyseessä ei ole seuramatka, vaan lähinnä kulttuurimatka, jonka aikana opitaan paljon uutta. Kesäkuussa olevan merkkipäivän viettoa hän myös suunnittelee kotiseuturetken merkeissä.
- Retkiä tehdään edelleen ympäri vuoden, kertoo nuorekas opas.
Monipuoliset kiinnostuksen kohteet
Hän sanoo olevansa itseoppinut kuvanveistäjä. Viimeisin korjattava patsas oli Rebekka nimeltään.
- Sen etusormi ja peukalo olivat poissa ja se veti aina vaan kalpeammaksi kun valkaistiin, vitsailee Koskinen. Hyvän ystävänsä Aleksanteri Ahola-Valon haudalle Ruotsiin Koskinen on tehnyt näköisreliefin, josta hän sanoo olevansa erityisen mielissään. Ystävän kasvojen muistaminen helpotti reliefin valmistumista. Hän korjaa kotonaan vanhoja veistoksia kuntoon huoneessa, jota koristavat monet taulut ja vanhat esineet. Koskinen on asunut samassa talossa Porissa aina 1930-luvulta saakka, jolloin hän muutti kaupunkiin Huittisista.
Yksi kiinnostuksen kohde on nimistön tutkiminen. Leineperi-sanan alkuperä on hänen mukaansa ratkennut äskettäin. Se tulee todennäköisesti saksalaisesta Kleinenburg-sanasta merkkinä siitä, että vesistöjen varsilla on muinaisina aikoina sijainnut linnoja. Linnat ovat sittemmin aikojen kuluessa hävinneet tai niistä on tehty esimerkiksi navettoja.
Tämän hetken tapahtumaa eli huomisen historiaa Koskinen tallentaa jatkuvasti omaan arkistoonsa. Kaikki itseä koskevat lehtileikkeet dokumentoidaan huolella talteen. Suurena apuna hän toimi myös muutama vuosi sitten Hotelli Otavaa koskevan tutkimustyön informanttina. Pikkupojan muistoihin oli tallentunut matkustajien seuraaminen hotellin ulkopuolella. Otava oli noihin aikoihin lähestulkoon Porin ainut hotelli, johon Länsipuiston päässä olevalta rautatieasemalta tuotiin matkalaisia hotellin omalla ajoneuvolla.
Teksti: Eeva Sinerjoki