Metodikarnevaali

Metodikarnevaaleilla mietittiin tutkimuksen määrää25.09.2010 Metodikarnevaalissa yleisöä johdattivat menetelmien maailmaan Jari Palomäen lisäksi Rainer Breite TTY:sta, Tomi J. Kallio Turun kauppakorkeakoulusta, Satu Kallio Tampereen yliopistosta ja Max...

Metodikarnevaaleilla mietittiin tutkimuksen määrää

25.09.2010

Metodikarnevaalissa yleisöä johdattivat menetelmien maailmaan Jari Palomäen lisäksi Rainer Breite TTY:sta, Tomi J. Kallio Turun kauppakorkeakoulusta, Satu Kallio Tampereen yliopistosta ja Max Ryynänen ja Taina Rajanti Aalto-yliopistosta. Esittelyt olivat alustusta tapahtuman lopuksi käydylle paneelikeskustelulle, jossa olivat mukana jo aiemmin puhuneiden Rainer Breiten ja Tomi J. Kallion lisäksi Jari Soini ja Anu Suominen TTY:stä.

Roskaa?

Keskusteluja syntyi karnevaalissa niin väitöskirjan tekoa Porin yliopistokeskuksessa käsitelleessä paneelissa kuin myös alustusten tiimoilta. Alustuksissa esiteltiin kolme erilaista tutkimusmetodia ja näiden lisäksi kaksi alustusta sisälsi pohdintaa metodien ympärillä.

Keskustelu oli vilkasta ja useita melko raflaaviakin kommentteja kuultiin.

-Suurin osa tutkimuksista on roskaa, jota en suosittele kenellekään, väitti Taina Rajanti Max Ryynäsen kanssa pitämässään esityksessä aiheesta ”Kestävät metodit”.

Rajanti ja Ryynänen halusivat puheenvuorossaan kiinnittää niin nykyisten kuin tulevienkin tutkijoiden huomion siihen, että tutkimuksen täytyisi merkitä tekijälleen jotain eikä vain uran etappia, joka on pitää suorittaa loppuun.

Tukuittain tutkimuksia

Keskustelua väritti vahvasti huoli siitä, että tutkijoita on tällä hetkellä yliopistoissa liikaa ja vallalla oleva julkaisukeskeinen tiedeihanne tuottaa ”turhaa” tutkimusta.

-Wittgenstein naurettaisiin ulos nyky-yliopistosta miehen tieteellisen tuotannon kattaessa vain muutaman julkaisun, Tomi J. Kallio pohti.

Kallion oma esitys käsitteli review-tutkimusta, eli tutkimusta jo tehdyistä tutkimuksista. Käytettäessä tämänkaltaista metodia tulee esille, kuinka tutkimusta tehdään jatkuvasti, ja aineiston rajaaminen on hankalaa. Tämä siksi, että review-tutkimuksessa tutkijan täytyy tehdä systemaattinen koonti valitsemansa aihealueen tutkimuksesta. Tällöin luettavaksi osuu niin hyvää kuin huonoakin tutkimusta.

Metodikarnevaaleilla aiheet sinkoilivat toimintatutkimuksesta täydelliseen tutkijakoulutettavaan, mutta keskustelu pysyi pysyi yhdessä aiheessa. Tehdäänkö tutkimusta tänä päivänä liikaa?


Teksti: Vilho Pirttijärvi