Monipuolisia näkökulmia Kokemäenjokilaakson historiaan
Marraskuun puolivälissä päivänvalon näki Satakunnan Historiallisen Seuran kustantama Virtaa läpi vainioiden – Kokemäki Satakunnan historiassa -teos. Käsitellyt aiheet eivät rajoitu ainoastaan Kokemäenjokeen, vaan käsittelevät koko Kokemäenjokilaakson ja Satakunnan historiaa monista erilaisista näkökulmista.
Kirjan akateemisten artikkelien kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita ja professoreja. Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo käsittelee kulttuurin kehittymistä Kokemäenjokilaaksossa arkeologian näkökulmasta. Turun yliopiston suomen kielen emeritusprofessori Aimo Hakanen sekä dosentit Kirsti Siitonen ja Tommi Kurki kirjoittavat muun muassa satakuntalaismurteista ja puhekielestä. Musiikin tohtori Anneli Asplund valottaa teoksessa satakuntalaisten musiikillisia identiteettisymboleja.
Artikkeleissa paneudutaan myös muun muassa Kokemäenjokilaakson nimistöön, metsätalouden tulonjakoon Satakunnassa sekä tyrvääläisten pappien salavuoteuteen 1550-luvulla.
Seminaariesitelmistä artikkelikokoelmaksi
Teoksen syntymisen taustalla on keväällä 2013 Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa pidetty Kokemäenjokilaakson historiaa eri näkökulmista käsitellyt seminaari. Nyt kirjassa julkaistut artikkelit syventävät joitakin seminaarissa esiteltyjä näkökulmia ja teemoja. Osa artikkeleista on vertaisarvioitu akateemisen käytännön mukaan.
Mukana Kokemäenjoki-teoksen tekemisessa on ollut myös kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta valmistuneita maistereita. Teoksen on toimittanut FM Suvi Heikkilä, ja FM Suvi Aitto-oja vastasi kirjan taitosta.
Talonpojat toteuttivat valtionjohdon suunnitelmat
Maisemantutkimuksen yliopistonlehtori, filosofian tohtori Sami Louekari on yksi teokseen kirjoittaneista tutkijoista. Hänen artikkelinsa käsittelee hyödyn aikakautta Kokemäenjokilaaksossa eli aikaa 1700-luvun puolivälistä 1800-luvulle.
-Aikakautta on usein tutkittu lähinnä aate- ja oppihistorian näkökulmista, mutta minun näkökulmani on siinä, miten hyödyn korostaminen näkyy paikallistasolla, tässä tapauksessa Kokemäenjokilaaksossa.
Monetkaan valtion suunnitelmissa olleista hankkeista eivät 1700-1800-luvuilla olisi toteutuneet, ellei paikallinen väestö olisi kokenut niitä hyödyllisiksi ja toteuttanut.
- Esimerkiksi Lattomeren suon kuivattaminen pelloksi oli talonpoikien näkökulmasta myös heitä itseään hyödyttävä. Siksi suunnitelmaa lähdettiin myös toteuttamaan, Louekari esitteli kirjanjulkistustilaisuudessa.
Käytäntö ja haaveet eivät kohdanneet
Kruunun haave Kokemäenjoen läpikulkuvesitien aikaansaamisesta ei puolestaan kiinnostanut talonpoikia. Porin rannikolta pitkälle sisämaahan, Näsijärvelle saakka ulottuva vesireitti olisi saatu aikaan joen koskia perkaamalla.
- Toisaalta valtiolla ei myöskään ollut osoittaa koskienperkaushankkeelle tarpeeksi rahaa. Tässä tapauksessa, kuten monesti muulloinkin, haaveet ja käytäntö olivat ristiriidassa keskenään.
Louekari totesi, että ilman talonpoikien toimeenpanoa moni muukin maatalouteen liittyvä hanke olisi tuolloin jäänyt vaille toteutusta.
Teksti: Maria Ojanen