Muutos penkkiurheilijan stereotypiaan

Väitöskirja omasta kiinnostuksen kohteesta Riikka Turtiaisen artikkeliväitöskirja ”Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin. Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa” tarkistettiin lauantaina 17. marraskuuta Porin yliopistokeskuksessa....


Väitöskirja omasta kiinnostuksen kohteesta

Riikka Turtiaisen artikkeliväitöskirja ”Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin. Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa” tarkistettiin lauantaina 17. marraskuuta Porin yliopistokeskuksessa.

Turtiaisen väitöskirja on jatkoa hänen pro gradu -tutkielmalleen ”Penkkiurheilijasta virtuaaliurheilijaksi. Digitalisoituva urheilun kuluttaminen”. Tutkimukset ovat liikkuneet läheltä Turtiaisen kiinnostusmaailmaa. Turtiainen on pelannut jalkapalloa kilpaurheilutasolla Naisten liigassa ja Ykkösessä useiden vuosien ajan ja myöntää olevansa aktiivinen urheilun seuraaja.

- Ihan aluksi epäilin esimerkiksi graduaihetta. Voinko tehdä jotain sellaista, mitä tavallaan harrastan? Mutta kun työnohjaajat sanoivat, että totta kai voin tehdä jotain tällaista, niin päätin tarttua aiheeseen.

Urheilun seuraaminen on aktiivista toimintaa

Turtiaisen väitöskirja käsittelee digitalisoitumisen tuomaa muutosta urheilun seuraamiskokemuksissa. Nykypäivänä urheilun seuraaminen on paljon muutakin kuin istumista television ääressä. Digitaalisuus näyttäytyy mediaurheilun seuraamisen muutoksessa ennen kaikkea mahdollistajana ja monipuolistajana.

Turtiainen kyseenalaistaa passiivisen penkkiurheilijan stereotyypin. Nykyajan urheilun seuraaja on aktiivinen toimija, joka on tottunut yhdistelemään eri viestintävälineiden sisältöjä keskenään itselleen mieluisin tavoin. Urheilun seuraajat osallistuvat omalla toiminnallaan mediaurheilun määrittämiseen tuottaessaan sisältöjä toistensa kulutettaviksi esimerkiksi sosiaalisen median palveluissa.

Ura tutkijana ei aina ollut mielessä

Ilmiselvää jatko-opiskelijaksi ryhtyminen ei nykyisin rugbya naisten SM-sarjassa harrastavalle Turtiaiselle kuitenkaan ollut.

- Silloin kun tulin yliopistoon perustutkinto-opiskelijaksi, en edes ajattelut tutkijanuran mahdollisuutta. En pitänyt sitä edes mahdollisuutena, että tänne voisi jäädä töihin. Kun opinnäytteet ja tutkimustyöt kuitenkin sujuivat ja täällä oli silloin assistentin paikka vapaana, niin vähitellen tutkijaksi ryhtyminen tuntui luontevalta jatkolta.

Turtiaisen jatkosuunnitelmat ovat selkeät.

- Olen sen myötä onnellisessa asemassa, että minulla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde yliopisto-opettajana. Jatkan siis täällä opettajana, mutta alan tietenkin miettimään jatkotutkimuksia. Tästä hommasta on mahdollista hypätä myös tutkimushankkeisiin, Turtiainen päättää.

Teksti: Timo Riihentupa
17.11.2012